tiistai 25. tammikuuta 2011

Vekarakirppis

Käytiin tänään lumituiskusta huolimatta vihdoin tsekkaamassa Kumpulan Vekarakirppis. Odotin löytäväni vaatteita poitsulle, mutta jouduin pettymään. Pikkuvauvalle, tyttölapselle tai isommalle pojalle olisi kaikkea kivaa löytynytkin, mutta ei mitään juuri nyt meille sopivaa. Kovin suuria vaatteita en viitsi ostaa ennakkoon kaappeihin lojumaan, ellei ole kyse jostain todella ihanasta. Ilmeisesti pitäisi seurailla kirppiksen Facebook-sivua, että osaisi olla kärppänä paikalla kun helmiä tulee myyntiin.

Laatukaman seassa oli tietenkin myös ihme krääsää. Jaksan yhä vaan hämmästellä, millaista scheissea ihmiset jaksavat kirpputoreille tuoda myyntiin. Hinnat eivät päätä huimaa, mutta joitain todella kulahtaneita vaatteita en itse huolisi edes ilmaiseksi. Okei, kaikilla ei ehkä ole varaa nirsoilla. Silti. Matonkuteiksi, sanon minä! Ihan yhtä halvalla kirppareilta löytyy myös niitä hyväkuntoisia vaatteita.

Turha reissu ei kuitenkaan ollut - kaikkea muuta! Yhdeltä pöydältä kaivoin aarteen... tai oikeastaan aarteita. Samantapaisilla muovileluilla olen itsekin leikkinyt joskus lähes 30 vuotta sitten, mutta niitä on valitettavasti mummolassa tallessa enää vain yksi. Poikakin ihastui näihin heti. Hintaa kahdeksan kappaleen setillä vaivaiset 50 senttiä.


Hmmm... Kemikaalicocktailin seurailu on näköjään jättänyt jälkensä. Nyt aloin pohtia, että mistähän nämä pampulat ovat peräisin, ja mistä lie myrkyistä tehty! Apua. Kai ne nyt on ihan turvallisia, onhan?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti