torstai 20. lokakuuta 2011

Ravintolapäivää odotellessa

Varasin pöydän. Ilja ja Ella, aikuisystävällinen vauvaravintola tarjoilee brunssia ravintolapäivänä 19.11.2011 Arabianrannassa.

Kuva: Ilja ja Ella

Lupailtu menu kuulostaa herkulliselta:
  • Linssipyörykät kahdella kastikkeella
  • Yrteillä maustetut uunijuurekset
  • Tuoreet sämpylät, merisuolakiteillä maustettu voi, vihanneksia
  • Luomukananmunat
  • Hedelmälajitelma
  • Turkkilainen jugurtti, kotitekoinen mysli, kotimaiset marjat
  • Omenatuoremehu
  • Kahvi, tee
+ Ekstrat: suklaakakku ja kuohuviini!

Ravintolapäivän molemmat brunssikattaukset on jo varattu loppuun.


maanantai 26. syyskuuta 2011

Spede

Lapseni 1 v 2 kk ei juuri puhu (paitsi siansaksaa), mutta kyllä hän Speden lehtikuvista tunnistaa.

"Missä on Spede?"

PS. Mut ei se puhumattomuus mitään haittaa, Spedekin puhui vasta kolmevuotiaana...

maanantai 5. syyskuuta 2011

Kulmio

Suunnittelija Maija Puoskarilla on uudet nettisivut. Sieltä löytyy kaikkea kaunista. Esimerkiksi nämä Kulmiot, voisin ottaa vaikka tulevan kodin seinälle.

Kuva: maijapuoskari.com

tiistai 30. elokuuta 2011

Unihommia

Tiedän, tiedän... hiljaista on ollut. Ketä kiinnostaa lukea blogia, jossa ei koskaan tapahdu mitään? Enivei, ylihuomenna alkaa työt, lapsi on harjoitellut (= karjunut) kohta kaksi viikkoa päiväkodissa ja minä se en vain tunnu saavan mitään järkevää aikaiseksi. Onneksi meillä sentään nukutaan hyvin, yleensä. Pystyn eläytymään silti myös tähän:


Kiitos videon löytymisestä kuuluu mainiolle Salamatkustaja-blogille.

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Ihania vaikeita valintoja

Reilu viikko mökillä vierähti juhannuksen jälkeen ilman nettiä, Työleiri osa II -postaus ehkä luvassa lähiaikoina, jos kamerasta löytyy kuvia puuhasteluista. Kotiin palatessa postien seassa odotti jälleen lisää papereita ATT:n kuoressa: kaupantekopäivä, materiaalivalinnat ja muutostyöohjeet! Nyt alkaa siis vajaan puolen vuoden pähkäily. Mitä lattiaan? Millainen taso keittiöön? Mitkä laatat? Pirun vaikeaa, mutta samalla ah niin ihanaa! Materiaalivalinnat on päätettävä vuoden loppuun mennessä, mutta tarjouspyynnöt mahdollisista muutostöistä on tehtävä jo aiemmin. Muutosbudjetti on "onneksi" lähes nolla, joten melko pitkälle vakiomatskuilla on pärjättävä.

Eniten tällä hetkellä mietityttää lattia. Joka huoneeseen tulee parketti, eikä talous taivu muihin kuin vakiovaihtoehtoihin. Valittava on siis Upofloorin saarni-, tammi- tai valkomattalakattu tammiparketti. Juuri tänään vaaka kallistuu valkomattalakatun tammen puoleen, mutta mitenhän huomenna?

Kuva: Upofloor

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Rulla


Kroppani ei selvästikään ole tottunut heiluttamaan tuntitolkulla harjaa, haravaa, lapiota tai rautakankea, saati sitten viskomaan märkää hiekkaa ja kiviä lanteita myöten järvessä. Selkää sanoo au.

Onneksi kotona kaapissa on pelastus. Ei ole pilatesrullan voittanutta.

Työleiri, osa I

Pidennetty viikonloppu mökillä, mahtavuutta! Ihanasta helteestä ei ehditty nauttia kuin ensimmäisenä iltana, mutta viilentynyt keli sopi onneksi pihahommien tekoon oikein hyvin. Kaikessa tohinassa jäi kokonaan niin Ennen- kuin Jälkeen-kuvat ottamatta, mutta reilun viikon päästä palataan työleirille ja yritän muistaa myös sen kameran.

Olen aivan höperöitynyt mökkiläinen! On jotain järjettömän terapeuttista kiskoa liian suuret kahluusaappaat kainaloihin saakka ja viskoa tuntitolkulla kivenmurikoita laiturinpohjaksi ylisuuren flanellipaidan ja maastopuvun takin hihat järvestä läpimärkänä. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Nyt myös ymmärrän, miksi lapsuuden kesämuistoissa lähes aina saunotaan. Rakkaudella lämmitetty puusauna, oma ranta ja järvivesi, joka on lämmintä kuin linnunmaito. Ah! Ei tuohon kaupunkikämpän hikikoppiin tee mieli edes mennä! Eikä harmita enää yhtään, ettei tulevassa kodissa ole omaa "saunaa" laisinkaan.

torstai 9. kesäkuuta 2011

Lintsillä


Kylässä olleen pikkusiskon syntymäpäivän kunniaksi suuntasimme koko porukan voimin Lintsille. Olen huvipuistofani. Harmittavan vähissä vain ovat ne kaverit, jotka jaksaisivat kiertää hurjimmatkin laitteet, mielellään vaikka useampaan kertaan. Ei siskostakaan ollut vuoristoradan ja uuden Ukon jälkeen enää mihinkään... Laitan toivoni nyt jälkikasvuun, jospa hänestä vielä joskus olisi mamman kaveriksi.

Alle vuoden ikäisille on Linnanmäellä tarjolla mukavan monta laitetta: Hepparata, Karuselli, KotKot, Maisemajuna, Pallokaruselli, Panoraama, Rekkaralli, Rumpukaruselli ja Vankkuripyörä. Maksavan aikuisen seurassa vauvat huvittelevat ilmaiseksi. Toinen vaihtoehto on ostaa lapselle Minihupi-ranneke, jolloin aikuinen puolestaan pääsee laitteisiin ilmaiseksi. Me testattiin laitteista kolme ensimmäistä ja kaksi viimeistä. Jännää oli, muttei liian. Ehdoton suosikki tuntui olevan pikkuinen maailmanpyörä eli Vankkuripyörä. Kaukana alhaalla vilkutteleville isille ja tädille irtosi leveä hymy jos toinenkin!

maanantai 6. kesäkuuta 2011

Otsis

Kynsisakset sanoivat nips-naps, ja pojan otsakiehkurat saivat kyytiä. Lähes silmillä roikkuva liehu ei ollut enää oikein kiva, joten minusta kehkeytyi hetkessä näppärä kotiparturi! Äitiyspakkauksen kynsisakset käteen, poika syliin ja se oli siinä. Okei, pientä viimeistelyä vaati vielä syöttötuolissa istuen (olisinpa tajunnut heti istuttaa tuoliin, niin olisi varmaan sujunut vieläkin näppärämmin). Uusi look naurattaa meikäläistä vielä muutaman päivän jälkeenkin. Hassu pieni pallopää. Mutta eikös kaikkien lasten kotialbumeihin kuulu hassuja kuvia rumassa, äidin leikkaamassa pottakampauksessa?

tiistai 31. toukokuuta 2011

Laiskimus madonius

Eli suomeksi laiskamato. Toukokuu hujahti että humpsis! Blogissa on ollut hiljaista, vaikka arjen keskellä sattuu ja tapahtuu. Mies vietti isäkuukauden ja minä lomailin, olimme siis kaikki kolme yhdessä kotosalla, mummolassa ja mökillä. Nyt on palattu takaisin kotiäitiarkeen, ja yritän aktivoitua myös blogirintamalla. Jos ei muuten, niin omien muistojen takia.

Ajan kulku on muuttunut aivan käsittättämättömäksi. Aivan hetki sitten asuimme kahdestaan Kampissa 32 neliön erittäin edullisessa vuokrayksiössä, olimme velattomia ja matkustelimme paljon. Yhtäkkiä meillä on poika, mökki ja hyvin pian myös se asuntolaina. Eikä se poikakaan ole enää mikään pikkuvauva. Ensimmäiset askeet otettiin viime viikolla, ja ikääkin tuli mittariin täydet kymmenen kuukautta. Vaikka vastahan se syntyi!

Päivän ravistelevin havainto oli kuitenkin ehdottomasti tämä: ensi syksynä tulee kuluneeksi 20 vuotta Nirvanan Nevermind-albumin julkaisusta. Siis kaksiKYMMENTÄvuotta. Mikähän biisi mahtaa silloin soida radiossa, kun tämän korttihain hiki alkaa haista? Heti päiväunilta herättyään saa ainakin kuunnella vähän vanhaa (!!) kunnon Smells Like Teen Spiritiä.

torstai 5. toukokuuta 2011

Laivalla


Terveisiä sateisesta, tuulisesta ja pirun kylmästä Tukholmasta! Reissu oli säätä lukuun ottamatta varsin onnistunut. Pikkuheppu käyttäytyi sekä laivalla että maissa suorastaan hämmästyttävän hyvin, ja tunnin aikaeron varjolla saatiin jopa jotenkin keploteltua hänen unirytmiään niin, että tänä aamuna herätys oli "vasta" klo 6.20 (se on voitto jos herätyskello ei näytä mitään nelosella tai vitosella alkavaa)!

Matkaa tehtiin Viking Gabriellalla, joka saa lapsiystävällisyydessä sekä ruusuja että risuja. Hienoa oli se, että pyynnöstä hyttiin sai pienen matkasängyn. Poika on jo tottunut nukkumaan omassa huoneessa ja sängyssään, joten samassa hytissä perhepedissä nukkuminen jännitti etukäteen ehkä eniten. Matkasängyllä ratkesi ongelman toinen puoli, eikä samassa tilassa nukkuminenkaan tuottanut loppujen lopuksi vaikeuksia. Lapsen nukkumaanmenon jälkeen äiti ja isi viihtyivät pimeässä hytissä läppäriltä The Wire -boksia katsellen :)

Toinen plussa tulee risteilyn ajaksi laivan sisätiloihin käyttöön saatavista matkarattaista.  Kympin panttia vastaan saatiin huristella käytävillä kevyillä ja buffetin ajaksi helposti pieneen kasaan menevillä rattailla, eikä omilla yhdistelmävaunuilla. Laivasta löytyi myös lasten leikkihuone, jossa ei kylläkään juuri aikaa vietetty. Vasta yhdeksänkuinen oli hieman vaarassa jäädä vanhempien jalkoihin, ja hänelle riitti ihmettelemistä ihan oman hytin kokolattiamatossakin.

Iso miinus sen sijaan ns. "lastenhoitohuoneesta", joka oli vain tavallinen WC varustettuna hoitoalustalla ja mikrolla. Lukitun tilan avain täytyi käydä hakemassa (onneksi  sentään samalla kannella sijainneesta ja ympäri vuorokauden auki olevasta) infosta, jossa saattoi hyvinkin olla jonoa. Huoneessa ei ollut kunnon tuolia (syöttötuolista puhumattakaan), vain puupölkky, jonka oletin toimittavan istuimen virkaa. Lattia näytti sen verran epäilyttävältä, ettei lasta tehnyt mieli siihen laskea sisävaatteissaan ja paljain käsin. Ravintoloiden aukioloajan ulkopuolella mistään ei myöskään löytynyt astiaa aamupuuron lämmittämistä varten, joten piti käyttää edellisellä aterialla tyhjentynyttä lasipurkkia (vähän oma moka kun en ollut varautunut).

Parasta risteilyllä taisi kuitenkin olla ruoka. Kaksi kertaa illallisbuffet ja meriaamiainen, mumsmums. Nyt vois vähän laskeskella kaloreita taas seuraavat viikot...

maanantai 2. toukokuuta 2011

Vappu

 
Piti järjestää vappukestit vauvakavereille, mutta eipä niistä oikein mitään tullut, kun paristakymmenestä kutsutusta vain kaksi perhettä ehti piipahtaa paikalla :) Asia oli tiedossa onneksi jo etukäteen, joten en turhaan laitellut juuri tarjoilujakaan. Elämäni ensimmäisen perunasalaatin sentään väsäsin!

Pikkuheppua ei tuntunut kavereiden puute haittaavan, vappuhuiskassa oli tarpeeksi.  Ja tietäähän sen, ettei huiska muutaman minuutin päästä enää ihan noin muhkealta näyttänyt... Eilen illalla käytiin vielä Arabiassa tsekkaamassa tonttia, ja tänään suunnataan Tukholmaan!


perjantai 29. huhtikuuta 2011

Ostaako vai eikö ostaa?


Osallistuttiin kuun alussa puolitosissaan, sen kummemmin asiaa miettimättä, Arabianrantaan 2013 valmistuvien uusien Hitas-asuntojen arvontaan.

Lotto osui. Hups.

Nyt meillä on vielä viikko aikaa päättää, ostammeko ihkauuden kodin (67 m²,  3h + k), johon pääsisimme muuttamaan parin vuoden päästä. Alustava lainalupauskin tuli jo pankista soitettua, "pahalta" siis näyttää... :)

Asumme tällä hetkellä vuokralla ja oma asunto houkuttelisi, vaikka samaan aikaan suuri asuntolaina hirvittää. Meillä on vakkariduunit ja varmaan ihan keskiluokkaiset tulot, joten lainan saaminen ei ole mikään ongelma. Meillä on kuitenkin myös molemmilla taustalla yhdet entisessä elämässä tehdyt huonot asuntokaupat (väärään aikaan, väärän ihmisen kanssa, myynti juuri pahimpaan talouskriisin aikaan...), joten kynnys uuden asunnon ostoon on aika korkealla. Hitasta halvemmalla ei uuteen omistusasuntoon ratikkareitin varrella kuitenkaan pääse, eikä tämä tilaisuus todennäköisesti toistu.

Keskiviikon vauvakerhossa pohdiskelin asiaa ääneen, ja vieressä lastaan syöttänyt minulle ennestään tuntematon äiti hihkaisi "Ai tekö sen saitte!? Me haettiin sitä samaa asuntoa ja ollaan seitsemännellä varasijalla!" Tuntui samalla voitonriemuiselta (juuri me saataisiin ostaa asunto, jonka niin moni muukin haluaisi) ja epäoikeudenmukaiselta (tuo toinen perhe olisi todella halunnut sen asunnon, heidän ei olisi edes tarvinut miettiä ostopäätöstä).

Mietintämyssy päähän ja plussia ja miinuksia listaamaan. Mitä sinä tekisit?

torstai 28. huhtikuuta 2011

Kärryköröttelyä



Pääsiäisen aikana tuli yhtäkkiä kesä! Heti kun lomanvietosta ehdittiin kotiin, käytiin testaamassa tuo lapsen pyöräkärry (joka muuten on Trekin GoBug Super, selvisi vihdoin mulle sekin). Hyvin näytti poika viihtyvän! Taisi olla mukavaa kyytiä, kun niin haukotutti pienen ajon jälkeen.

Oma mökki


Oma kesämökki. Enpä olisi vielä jokin aika sitten uskonut, että meitä voisi tituleerata mökin omistajiksi, mutta näin vain kävi. Vuonna 1989 rakennettu kaksikerroksinen hirsimökki sijaitsee Keski-Suomessa järven rannalla, muutaman sadan metrin päässä vanhempieni mökistä. Sähköt on, vesi on kannettava. Tämäkin mökki on ollut suvussa jo aiemmin, mutta viimeiset kuusi vuotta lähes käyttämättä. Ja nyt se on meidän!

Pääsiäislomasta uhrattiin yksi päivä tilusten katsastamiseen ja inventaarion tekemiseen. Mökin omistuksen siirtyessä kun saatiin kaupan päälle myös koko irtaimisto.  Entisen mökkiläisen kamoja vietiin jo pois pari peräkärryllistä ja useampi jätesäkillinen sekalaista tilpehööriä, vanhoja ummehtuneita liinavaatteita, rikkinäisiä tavaroita, kuivaruokaa ja muuta roskaa päätyi kaatopaikalle. Hommaa on silti vielä jäljellä, ennen kuin paikka on täysin kesäasuttavassa kunnossa ja näyttää enemmän meiltä. Täytyy siivota, pyykätä, järjestää, tiskata, hankkia uutta, heittää pois vanhaa, laittaa pihaa, kaataa puita valon tieltä, rakentaa laituri, siivota rantaa isommista kivistä...  Työleiriä tiedossa koko kesäksi siis.

Toukokuussa mennään seuraavan kerran. Silloin on tarkoitus viettää talkoohommissa useampi päivä ja saada paikka siihen kuntoon, että juhannus voidaan viettää omalla mökillä.




lauantai 16. huhtikuuta 2011

Potta pieneen päähän

Pyöräilykausi on lähestyy, tai innokkaimmilla varmaan jo käynnistynytkin. Ostin viime kesänä raskauden loppumetreillä upouuden Helkaman (24-vaihteinen Kaunotar), jota en mahani kanssa pystynyt edes ajamaan kaupasta kotiin... Mies polki. Vain kerran ennätin sitten syksymmällä sitä pikkuisen kokeilla, joten toivottavasti tänä vuonna kilometrejä kertyy hieman enemmän.

Mies hommasi pojallekin jo oman kuljetuskärryn (käytettynä). Merkkiä ja mallia en muista, enkä ole koko hökötystä edes vielä nähnyt, vaikka se on alavarastossa jo jokusen kuukauden möllöttänyt. Täytyy perehtyä siihen syvällisemmin aivan lähipäivinä, sillä viimeinen koko perheen pyöräretkien toteutumisesta puuttuva palanen tuli hankittua tänään Itiksen lastentarvikeliikkeestä:



Kuinkas sattuikaan, liikkeen coolein kypärä (Etto Psycho Kid) istui pojan päähän (46 cm) kuin nakutettu. Ja oli itseasiassa ainoa vaihtoehto noin pienelle, muiden koot lähtivät 48 sentistä ylöspäin. Tässäkin säätövaraa riittää 52 cm asti, joten ei pitäisi ihan heti jäädä pieneksi.

Pyöränistuin jätettiin vielä kauppaan. Täytyy ensin testata tuo kärry. Käytännössä kai erona halvempien ja kalliimpien istuinmallien välillä on mahdollisuus selkänojan kallistukseen, ja jos istuinta tarvitaan vain lyhyille matkoille, niin varmaan voisi pärjätä simppelimmälläkin.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Kylillä

Käytiin tänään vähän kylillä, flunssasta huolimatta. Hoitamassa parit paperihommat ensi syksyn osittaista hoitovapaata varten töissä ja sen jälkeen äitiyslomalla olevan työkaverin kanssa Kampissa kaupoilla ja sushilla. Olipas mukavaa!

Mutta mihin kaikki aika katoaa? Viime viikko oli viimeinen äitiyslomaviikkoni, nyt olen kesälomalla. Töihin palaan lyhyen hoitovapaan jälkeen jo ensi syksynä, apua! Ja kun työkaverini iloisesti hymyilevää kolmikuista tytöntylleröä ihasteli, ei voinut kuin ihmetellä, milloin mun vauvastani tuli noin iso poika...





- Posted using BlogPress from my iPhone

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Vesipeto

Sunnuntai on vauvauintipäivä, mutta tänään pysytään kotona. Pieni mies on räkänokka ja isompikin vähän toipilas. Ensi viikolla sitten taas sukellellaan.

Kuva: Tmi Misti

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Kissa pöydälle...

... eikun seinälle! Meidän katit arvostaisivat varmasti. Perinteinen kissapuu on ihan booooring.

Kuva: Supermarket

torstai 31. maaliskuuta 2011

Henkireikä

Kaupungin leikkipuistosta on tullut äitiysloman aikana toinen olohuone, sen vauvakerhosta lähes jokaviikkoinen rutiini ja arjen rytmittäjä. Olen tutustunut puistossa eri-ikäisten vauvojen äiteihin ja saanut verratonta vertaistukea milloin minkäkin haasteen kanssa painiessa.

Entäs sitten? Eikö tuo nyt ole ihan tavallista, niinhän ne äitiyslomalaiset tuppaavat tekemään? Vaan kun minä en ajatellut olevan sellainen.

Sellainen, joka voisi istua päivät pitkät toisten äiti-ihmisten kanssa jaarittelemassa lapsista.
Sellainen, joka on aidosti kiinnostunut muiden ihmisten lapsista.
Sellainen, joka raahaa itsensä ja lapsensa viikko toisensa perään johonkin kerhoon tekemään hullunkuuloisia asioita kuten vauvatusta!

Onneksi ylitin omat ennakkoluuloni, ja lähdin syksyllä rohkeasti katsomaan, millaista puistossa on ja millaisia ihmisiä siellä käy. Tätä henkireikää en enää vaihtaisi pois.

Vauvakerhon pojilla on sama stylisti.

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Luen, jotta ymmärtäisin paremmin

Uusi kirjahylly on edelleen yhtä sikin sokin kuin vielä pari-kolme viikkoa sitten. Olen jo hieman luovuttanut - ehkä se ei tule koskaan näyttämään hyvältä. Jotain hyötyä jatkuvasti silmään pistävistä kirjanselkämyksistä kuitenkin on. Kuukausiksi tai jopa vuosiksi hyllyyn unohtuneet lukemattomat ja kesken jääneet kirjat huutavat tulla huomioiduksi uudelleen. Näin kävi myös loistavan Leijapojan kirjoittaneen Khaled Hosseinin toiselle romaanille Tuhat loistavaa aurinkoa.

Kuva: Otava
Kun tarina sieppasi alun tutustumisvaiheen jälkeen kunnolla mukaansa, ahmin pokkarin lähes yhdeltä istumalta. Olen oikeastaan iloinen, että tartuin kirjaan vasta nyt, lapsen saamisen jälkeen, sillä äitiys ja vanhemmuus ovat kirjassa keskeisessä roolissa. Eniten ajatuksia kirjassa kuitenkin herätti kuvaus tavallisista ihmisistä sodan jaloissa.

Tuhat loistavaa aurinkoa sijoittuu Afganistaniin, mutta nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa ajatukset kääntyvät sen myötä väistämättä Libyaan. Tänäkin päivänä maailmalla (eikä koskaan edes niin kaukana meistä) soditaan, lukemattomat ihmiset menettävät kotinsa, läheisensä, kaikkensa...

En ole tarpeeksi hyvä kirjoittaja, jotta osaisin pukea sanoiksi ajatukseni kaikesta siitä järjettömyydestä, mitä ihmiset toisilleen tekevät. Onneksi maailma on kuitenkin täynnä loistavaa kirjallisuutta, joka auttaa ymmärtämään paremmin sitä, mistä minulla henkilökohtaisesti ei ole (eikä sodasta puheenollen toivottavasti myöskään tule) kokemusta. Sisällissotaa lietsovien diktaattorien ja muiden sekopäiden täytyy olla korkeintaan yhden kirjan omistajia, muuten heidänkin täytyisi ymmärtää paremmin.

Eläinystäviä

En ole koskaan oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka ovat joko kissa- tai koiraihmisiä. Miten kummistakaan voi olla pitämättä!?! Poika saa kotosalla tuntumaa kahteen kissanpalleroon, mutta koirakaverit on etsiskeltävä kodin ulkopuolelta. Tänään kylässä kävi Papu. Äidin sydäntä lämmittää, että lapsi näyttää rakastavan kaikkia karvakavereita yhtä ihastuneena.


tiistai 22. maaliskuuta 2011

Runoja ja riimejä


Poika on jo sen ikäinen, että jaksaa hetkeksi rauhoittua syliin kuuntelemaan lyhyitä loruja. Monissa ensikirjoissa, joissa on vauvan käännettäväksi riittävän järeät sivut, ei ole luettavaa juuri lainkaan. Ja tavalliset kirjansivut taas ovat tuon tuholaisen ulottuvilla äkkiä suussa tai silppua. Tai molempia.

Tiitiäisen runolelussa on kuitenkin kaikki kohdallaan. Viisitoista Kirsi Kunnaksen runoa ja Christel Rönnsin hauska kuvitus. Ja ennen kaikkea vauvankestävät sivut! Ihana kirja!
 
"Hikkori tikkori toikki
Hiiri kelloon loikki.
   Kello meni poikki
   ja hiiri pois loikki.
Hikkori tikkori toikki."

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Peppuneroutta


Jee me kestoillaan taas! Yritin viime kesänä vastasyntyneen kanssa, mutta voimat eivät jotenkin riittäneet 2009 äitiyspakkauksen ImseVimsejen kanssa säätämiseen ja muutenkin koko homma tuntui kovin vaikealta. Olin itselleni armollinen ja siirryin kertakäyttövaippoihin, mutta lupasin yrittää myöhemmin uudelleen.

Tunsinkin itseni heti piirun verran paremmaksi äidiksi ja ihmiseksi, kun posti kantoi pari päivää sitten kotiin paketillisen bumGenius 4.0 -kestovaippoja (Chelsea Perryn Tiny Socialite Collection).

Olin kuullut bumGeniuksista kehuja, ja ne vaikuttivat sopivilta lyhyeen mutta ehdottomaan vaatimuslistaani: tarrakiinnitys, mahdollisimman helppo systeemi (= AIO-vaippa) ja käy koko lopun vaippaiän. Yritin olla muka fiksu ja säästäväinen, ja etsiä netistä halvimman vaihtoehdon. Jenkkiläinen Thanks Mama -verkkokauppa tarjosikin kätevästi tuota viiden kappaleen pakettia tarjoushintaan ($76,99 + postikulut). "Jumankekka kun on halpaa verrattuna Suomeen", ajattelin, ja laitoin tilauksen tulemaan... Jonkin ajan päästä tipahtikin postiluukusta saapumisilmoitus. Ja kehotus noutaa paketti tullista - OLIN UNOHTANUT PERHANAN ALVIT JA TULLIMAKSUN EU:n ulkopuolelta tilatessa. Fail. En tainnut säästää juuri penniäkään, mutta pääasia että sain vaipat kuitenkin kotiin.




BumGeniukset ovat parin päivän käytössä vakuuttaneet laadullaan. Imuteho on tosi hyvä ja vaipat pysyvät myös hyvin pintakuivina. Tarrat ovat napakat ja muutenkin koko paketti on tuntunut istuvan pojalle hyvin.

Mutta kun meikäläisen tekemisistä on kyse, niin ainahan joku pitää olla vialla. Tällä kerta ikävä yllätys oli vaippojen oletettua pienempi koko. BumGenius 4.0 -vaippoja mainostetaan yhden koon vaippoina, joiden pitäisi sopia 3,5 kilosta ylöspäin aina 16 kiloon asti. Vaipan etuosassa on nepparisysteemi, jolla kokoa voi säätää (S, M ja L). Oletin, että meidän 7.5 kk ja yli 9 kg painava poika käyttäisi nyt kokoa M, mutta ikävä kyllä käytöön tuli heti se suurin mahdollinen säätö.

Täyskestoilijaksi musta ei ainakaan vielä ole. Kertsit on pikkumiehen pöksyissä kotoa poistuttaessa ja yöaikaan. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen kotosalla kestoiluun ja yritän etsiskellä vielä parempia vaihtoja muilta vaippavalmistajilta (omiin pikku kätösiin en tässä asiassa luota, parempi jättää tämmöset ompeluhommat niille jotka osaa).

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Kirjahyllykaaos

Himoitsemani Lundia tuli taloon. Neljät avotikkaat ja 24 hyllylevyä, siitä ei paljon simppelimmäksi kirjahylly muutu. Tykkään.

Lähetin miehelle kuvan kesken kasaamisen.
Muttamutta... Tiedätkö sellaisen inhottavan olon, kun ostaa jotain melko kallista, ja epäilys iskee? Entäs jos se onkin ihan karmea? Entäs jos se ei näytäkään yhtään hyvältä? Otsasuoni pullottaaa, kainalot hikoaa ja itku kuristaa kurkkua.

Yhtäkkiä nimittäin muistan taas, miksi alun perin halusin piilottaa kaiken ovien taakse. Avohyllyihin sikin sokin kasatut kirjat, CD- ja DVD-levyt näyttävät karmealta sotkulta. Niistä kaikista aiemmin katseiden ulottumattomissa olleista papereista, lehdistä, muistiinpanoista, piuhoista, kaukosäätimistä, mapeista ja vihkoista puhumattakaan.

Vedän syvään henkeä ja lasken kymmeneen, hätä ei ole tämän näköinen. Täytyy vain opetalla ajattelemaan koko hyllyasia uudella tavalla. Tästä videosta on hyvä aloittaa.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Ruokahihhulit

Ruokahihhulointi on tosi pop. Joka puolella yksi jos toinenkin tuntuu vouhottavan milloin lihansyönnin epäeettisyydestä ja jalostuksen kieroutuneisuudesta, vähähiilihydraattisen ruokavalion paremmuudesta ja luomuruoan terveellisyydestä, lisäaineiden vaaroista, valmisruokien huonoudesta (jopa lastenruokien)...  Omaankin syömiseen tulee kiinnitettyä huomattavasti enemmän huomiota kuin ennen, mutta kuten kaikessa muussakin, olen tässäkin asiassa taas yksi wannabe.

Kun edes tietäisi, kenen jalanjälkiä haluaisi seurata! Tuntuu mahdottomalta yritykseltä mahduttaa samaan ruokavalioon kaikki hyvä ja sulkea pois huono. Tykkään ruoasta, enkä haluaisi rajoittaa nautintojani sulkemalla juuri mitään täysin pois ruokavaliostani. Samaan aikaan poden suunnatonta maailmantuskaa siitä, etten tee tarpeeksi. Tehotuotanto, tuotantoeläinten kärsimykset, nälänhätä, lisäaineiden myrkyttämät lapset ja sairaalloisen lihavat länsimaalaiset ovat kaikki minun syytäni. Koska minä en vaadi muutosta. En näytä esimerkilläni, että haluan parempaa, puhtaamaa, terveellisempää ja eettisempää ravintoa.

Toki meidän perheessä ostetaan luomulihaa, -munia ja -kasviksia lähes jokaisella kauppareissulla, muttei aina. Toki luen tuoteselosteet lähes poikkeuksetta ostamistani ennestään tuntemattomista elintarvikkeista, mutten aina jätä hyllyyn edes sitä natriumglutamaattia. Toki pyrimme ostamaan mahdollisimman vähän prosessoituja ruokia ja tekemään mahdollisimman paljon itse, mutta viikonloppuaamiaisemme saattaa sisältää eineskarjalanpiirakoita, nakkeja ja perunasalaattia. Toki syömme kasvisruokia ja puhumme lähes viikottain niiden määrän lisäämisestä ruokavaliossamme, mutta melkein joka kauppareissulla ostamme silti broilerin fileitä. Toki haluan lapseni syövän mahdollisimman hyvin, ja silti huomaan lasinkeräyslaatikkomme täyttyvän vauvanruokapurkeista.

Oikeasti en haluaisi vaivata tällaisilla asioilla päätäni lainkaan. Haluaisin, ettei kaupoissa edes myytäisi muuta kuin kaikilla mahdollisilla kriteereillä mahdollisimman hyvää ruokaa.

AAAAAAAAAAARGH!!!!!!

Häntä ei onneksi vielä Weltschmerz ole musertanut. Rakas <3

P.S. Jos haluaa lisätä vielä tietojaan ja sitä myötä tuskaansa, kannattaa katsoa myös Prisma-dokumentti Ravinto ja geenit. Hämmästyttävää, miten omat elämäntapamme etenkin ravinnon suhteen vaikuttavat geeneihimme ja tuleviin sukupolviin hyvinkin lyhyellä aikavälillä, myrkyistä ja kemikaaleista puhumattakaan.

Vihdoin joogaa

Pääsin vihdoin ja viimein testaamaan HappySoulin äiti-vauvajoogan! En ymmärrä, miten siinä näin kauan kestikin. Tai no, ymmärrän. Liikaa univelkaa on vain yksinkertaisesti liikaa, eikä silloin jaksa. Viime kuukausina edes jotenkin liikunnaksi laskettavia aktiviteetteja on ollut vain vauvauinti, ja sielläkään ei olla päästy aina käymään flunssakauden näytettyä kyntensä vuorotellen jokaisen perheenjäsenen kohdalla. Mutta nykyään meillä nukutaan huomattavasti paremmin kuin ennen (ihanaa), ja pikku hiljaa tästä päästään liikkeellekin!

Äiti-vauvajooga on tietyllä tapaa jo lähtökohtaisesti vähän vinksahtanut ajatus, sillä ympäri salia konttaavan, toisten leluja ryöstelevän ja pistorasioita tonkivan ipanan kanssa jooga ei ole varsinaisesti se rentoutus, joka sen pitäisi olla... Puristijoogaajalla voi siis olla vaikeuksia sopeutua joogaan lapsen kanssa, mutta kun asennetta hieman höllentää, eikä lähdekään tunnille samoilla odotuksilla kuin yksinään, niin lopputulos voi olla oikein mukava.

Olin varustautunut huonosti - kassissa ei ollut pojalle muita leluja kuin yksi katselukirja. Tämä osoittautui aloittelijan virheeksi, sillä vieruskaverin kilisevä ja värikäs lelu oli tietenkin vastustamaton. Moni liikesarja keskeytyikin nostellessa lasta pois naapurin joogamatolta. Äiti-vauvajoogasta saisikin varmasti paljon enemmän irti, jos lapsi ei vielä pääsisi liikkumaan (toisaalta pienempien vauvojen kanssa saattaa olla omat haasteensa tiheämmän imetyksen ja epäsäännöllisemmän unirytmin suhteen).

HappySoulissa on yhdistetty äiti-vauva- sekä äitiysjooga samaan ryhmään, ilmeisesti uusi firma ei ole ehtinyt vielä houkutella riittävästi osallistujia erillisille tunneille. Minua asia ei ainakaan haitannut, vaikka osa liikkeistä olikin erityisesti hyviä synnytykseen valmistautumiseen. Itse en kuitenkaan raskaana ollessani olisi kaivannut joogatunnille toisten kakaroita, joten jos olisi mahdollisuus valita, menisin varmasti mieluummin lapsivapaalle äitiysjoogatunnille. Lapsellisille uskallan kuitenkin suositella lämpimästi - asiantunteva ohjaus (vaikka olikin tällä kertaa hiihtolomatuuraja), mukavat tilat (myös iso lasten leikkihuone) ja hyvä sijainti (Hakaniemen metroaseman vieressä).

lauantai 19. helmikuuta 2011

Powers of Ten

Jos murhe painaa tai alkaa kuvitella itsestään liikoja, voi asiat aina asettaa uusiin mittasuhteisiin.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Käärme laatikkovahtina



Ikean ruma kenkälusikka toimii tällä hetkellä laatikkostopparina. Koska vauva.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Ostetaan: Kunnon kirjahylly

Hieman edelliseen postaukseen liittyen, olkkarin kalustus pitäisi laittaa uusiksi ja minusta tuntuu, että kaiken pohjaksi pitäisi ottaa kunnon kirjahylly. Nykyinen porrasmallinen hyllystö on kasattu muutamasta erikorkuisesta Ikean mustanruskeasta Bestå-hyllystä, eikä se enää oikein miellytä silmää tai täytä muuttuneita säilytystarpeitakaan. Samaa sarjaa on myös TV-taso, joka sekin saisi mennä vaihtoon.



Tilalle haluaisin jotain laadukasta, kestävää, yksinkertaista ja klassista. Olen nyt kovasti kallistumassa ihan perus-Lundiaan. Yritin kerjätä äidiltä niitä kolmea avohyllyä, jotka ovat olleet jo minun lapsuudenkodissani ja jotka olisivat kivasti ajan patinoimia, mutta ei herunut. Niille on kuulemma käyttöä ihan siellä missä ovat. Höh. Nyt olen vilkuillut mitä Huuto.netissä olisi tarjolla. Samalla olen laskeskellut mitä ihan uusi tulisi maksamaan (tonnin paikkeilla), enkä osaa päättää - uutta vai käytettyä? Kumpi olisi kivempi?

Haaveilen siis avonaisista hyllyistä, vaikka en oikein ole vielä keksinyt, miten saisin pidettyä hyllyt riittävän siisteinä. Helposti kun siinä käy näin:



Hyllyjä täynnä epämääräistä sälää, yök. Mikä ihmeen TOP-sanakirja?!? En ole tainnut tarvita lähes kymmeneen vuoteen, miksi se on nyt paraatipaikalla meidän olohuoneesssa? En ihan oikeasti tiedä. Siinä ei paljoa auta, vaikka seasta löytyisi sellaisiakin helmiä kuin puolitoista vuotta sitten New Yorkin reissulla ostettu Annie Leibovitz At Work, joka saisi hyvinkin olla käden ulottuvilla aina.

Lukutoukkia


Sain vihdoin luettua äidiltä saamani perinteisen joululahjakirjan. Tänä vuonna tuli Riikka Pulkkisen Totta. En ollut lukenut Pulkkisen esikoisromaania, joten en tiennyt mitä odottaa. Upea kirja, vaikka minusta onkin näköjään jossain vaiheessa tullut niin herkkis, että itkua joutui pidättelemään lähes joka sivulla. Suosittelen. Jokaiselle joka on joskus rakastanut, pettänyt, luottanut, tullut petetyksi, menettänyt läheisen ihmisen... (Katso myös Riikka Pulkkinen YLEn Aamun kirjassa.)

 
Seuraavaksi käyn toisen Finlandia-ehdokkaan, vielä pidempään lukemista odottaneen romaanin kimppuun. Sarasvatin hiekkaa löytyy myös aiemmin blogaamaltani Keskisuomalaisen kirjalistalta, joten ennen hengenlähtöä luettavien kirjojen lista pienenee ainakin yhdellä. Jos klassikokirjat ja muiden lukukokemukset kiinnostavat, niin kannattaa muuten tutustua Raisan Kirjaurakkaan! Olen hieman kade hänen reippaudestaan, mutta kyllä täältä perästä tullaan, joskaan ei ihan samaa tahtia :)

Poikakin on vihdoin innostunut kirjoista... omalla tavallaan. Lukea ei oikein malteta, mutta kirjoja on kiva järjestellä ja vähän järsiä.




perjantai 28. tammikuuta 2011

Mummulassa





Vaunulenkki aurinkoisessa pakkassäässä. Minun vanha keinuhevoseni, ihanat puupalikat ja pikkuiset talot. Vanha lastenlevy. Jääkaappi aina täynnä ruokaa ja herkkuja. Mummu ja Vaari. Ja ikävä kotiin jäänyttä isiä...

(Kuvat kännykkäkamaa.)