keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Ruokahihhulit

Ruokahihhulointi on tosi pop. Joka puolella yksi jos toinenkin tuntuu vouhottavan milloin lihansyönnin epäeettisyydestä ja jalostuksen kieroutuneisuudesta, vähähiilihydraattisen ruokavalion paremmuudesta ja luomuruoan terveellisyydestä, lisäaineiden vaaroista, valmisruokien huonoudesta (jopa lastenruokien)...  Omaankin syömiseen tulee kiinnitettyä huomattavasti enemmän huomiota kuin ennen, mutta kuten kaikessa muussakin, olen tässäkin asiassa taas yksi wannabe.

Kun edes tietäisi, kenen jalanjälkiä haluaisi seurata! Tuntuu mahdottomalta yritykseltä mahduttaa samaan ruokavalioon kaikki hyvä ja sulkea pois huono. Tykkään ruoasta, enkä haluaisi rajoittaa nautintojani sulkemalla juuri mitään täysin pois ruokavaliostani. Samaan aikaan poden suunnatonta maailmantuskaa siitä, etten tee tarpeeksi. Tehotuotanto, tuotantoeläinten kärsimykset, nälänhätä, lisäaineiden myrkyttämät lapset ja sairaalloisen lihavat länsimaalaiset ovat kaikki minun syytäni. Koska minä en vaadi muutosta. En näytä esimerkilläni, että haluan parempaa, puhtaamaa, terveellisempää ja eettisempää ravintoa.

Toki meidän perheessä ostetaan luomulihaa, -munia ja -kasviksia lähes jokaisella kauppareissulla, muttei aina. Toki luen tuoteselosteet lähes poikkeuksetta ostamistani ennestään tuntemattomista elintarvikkeista, mutten aina jätä hyllyyn edes sitä natriumglutamaattia. Toki pyrimme ostamaan mahdollisimman vähän prosessoituja ruokia ja tekemään mahdollisimman paljon itse, mutta viikonloppuaamiaisemme saattaa sisältää eineskarjalanpiirakoita, nakkeja ja perunasalaattia. Toki syömme kasvisruokia ja puhumme lähes viikottain niiden määrän lisäämisestä ruokavaliossamme, mutta melkein joka kauppareissulla ostamme silti broilerin fileitä. Toki haluan lapseni syövän mahdollisimman hyvin, ja silti huomaan lasinkeräyslaatikkomme täyttyvän vauvanruokapurkeista.

Oikeasti en haluaisi vaivata tällaisilla asioilla päätäni lainkaan. Haluaisin, ettei kaupoissa edes myytäisi muuta kuin kaikilla mahdollisilla kriteereillä mahdollisimman hyvää ruokaa.

AAAAAAAAAAARGH!!!!!!

Häntä ei onneksi vielä Weltschmerz ole musertanut. Rakas <3

P.S. Jos haluaa lisätä vielä tietojaan ja sitä myötä tuskaansa, kannattaa katsoa myös Prisma-dokumentti Ravinto ja geenit. Hämmästyttävää, miten omat elämäntapamme etenkin ravinnon suhteen vaikuttavat geeneihimme ja tuleviin sukupolviin hyvinkin lyhyellä aikavälillä, myrkyistä ja kemikaaleista puhumattakaan.

Vihdoin joogaa

Pääsin vihdoin ja viimein testaamaan HappySoulin äiti-vauvajoogan! En ymmärrä, miten siinä näin kauan kestikin. Tai no, ymmärrän. Liikaa univelkaa on vain yksinkertaisesti liikaa, eikä silloin jaksa. Viime kuukausina edes jotenkin liikunnaksi laskettavia aktiviteetteja on ollut vain vauvauinti, ja sielläkään ei olla päästy aina käymään flunssakauden näytettyä kyntensä vuorotellen jokaisen perheenjäsenen kohdalla. Mutta nykyään meillä nukutaan huomattavasti paremmin kuin ennen (ihanaa), ja pikku hiljaa tästä päästään liikkeellekin!

Äiti-vauvajooga on tietyllä tapaa jo lähtökohtaisesti vähän vinksahtanut ajatus, sillä ympäri salia konttaavan, toisten leluja ryöstelevän ja pistorasioita tonkivan ipanan kanssa jooga ei ole varsinaisesti se rentoutus, joka sen pitäisi olla... Puristijoogaajalla voi siis olla vaikeuksia sopeutua joogaan lapsen kanssa, mutta kun asennetta hieman höllentää, eikä lähdekään tunnille samoilla odotuksilla kuin yksinään, niin lopputulos voi olla oikein mukava.

Olin varustautunut huonosti - kassissa ei ollut pojalle muita leluja kuin yksi katselukirja. Tämä osoittautui aloittelijan virheeksi, sillä vieruskaverin kilisevä ja värikäs lelu oli tietenkin vastustamaton. Moni liikesarja keskeytyikin nostellessa lasta pois naapurin joogamatolta. Äiti-vauvajoogasta saisikin varmasti paljon enemmän irti, jos lapsi ei vielä pääsisi liikkumaan (toisaalta pienempien vauvojen kanssa saattaa olla omat haasteensa tiheämmän imetyksen ja epäsäännöllisemmän unirytmin suhteen).

HappySoulissa on yhdistetty äiti-vauva- sekä äitiysjooga samaan ryhmään, ilmeisesti uusi firma ei ole ehtinyt vielä houkutella riittävästi osallistujia erillisille tunneille. Minua asia ei ainakaan haitannut, vaikka osa liikkeistä olikin erityisesti hyviä synnytykseen valmistautumiseen. Itse en kuitenkaan raskaana ollessani olisi kaivannut joogatunnille toisten kakaroita, joten jos olisi mahdollisuus valita, menisin varmasti mieluummin lapsivapaalle äitiysjoogatunnille. Lapsellisille uskallan kuitenkin suositella lämpimästi - asiantunteva ohjaus (vaikka olikin tällä kertaa hiihtolomatuuraja), mukavat tilat (myös iso lasten leikkihuone) ja hyvä sijainti (Hakaniemen metroaseman vieressä).

lauantai 19. helmikuuta 2011

Powers of Ten

Jos murhe painaa tai alkaa kuvitella itsestään liikoja, voi asiat aina asettaa uusiin mittasuhteisiin.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Käärme laatikkovahtina



Ikean ruma kenkälusikka toimii tällä hetkellä laatikkostopparina. Koska vauva.

tiistai 8. helmikuuta 2011

Ostetaan: Kunnon kirjahylly

Hieman edelliseen postaukseen liittyen, olkkarin kalustus pitäisi laittaa uusiksi ja minusta tuntuu, että kaiken pohjaksi pitäisi ottaa kunnon kirjahylly. Nykyinen porrasmallinen hyllystö on kasattu muutamasta erikorkuisesta Ikean mustanruskeasta Bestå-hyllystä, eikä se enää oikein miellytä silmää tai täytä muuttuneita säilytystarpeitakaan. Samaa sarjaa on myös TV-taso, joka sekin saisi mennä vaihtoon.



Tilalle haluaisin jotain laadukasta, kestävää, yksinkertaista ja klassista. Olen nyt kovasti kallistumassa ihan perus-Lundiaan. Yritin kerjätä äidiltä niitä kolmea avohyllyä, jotka ovat olleet jo minun lapsuudenkodissani ja jotka olisivat kivasti ajan patinoimia, mutta ei herunut. Niille on kuulemma käyttöä ihan siellä missä ovat. Höh. Nyt olen vilkuillut mitä Huuto.netissä olisi tarjolla. Samalla olen laskeskellut mitä ihan uusi tulisi maksamaan (tonnin paikkeilla), enkä osaa päättää - uutta vai käytettyä? Kumpi olisi kivempi?

Haaveilen siis avonaisista hyllyistä, vaikka en oikein ole vielä keksinyt, miten saisin pidettyä hyllyt riittävän siisteinä. Helposti kun siinä käy näin:



Hyllyjä täynnä epämääräistä sälää, yök. Mikä ihmeen TOP-sanakirja?!? En ole tainnut tarvita lähes kymmeneen vuoteen, miksi se on nyt paraatipaikalla meidän olohuoneesssa? En ihan oikeasti tiedä. Siinä ei paljoa auta, vaikka seasta löytyisi sellaisiakin helmiä kuin puolitoista vuotta sitten New Yorkin reissulla ostettu Annie Leibovitz At Work, joka saisi hyvinkin olla käden ulottuvilla aina.

Lukutoukkia


Sain vihdoin luettua äidiltä saamani perinteisen joululahjakirjan. Tänä vuonna tuli Riikka Pulkkisen Totta. En ollut lukenut Pulkkisen esikoisromaania, joten en tiennyt mitä odottaa. Upea kirja, vaikka minusta onkin näköjään jossain vaiheessa tullut niin herkkis, että itkua joutui pidättelemään lähes joka sivulla. Suosittelen. Jokaiselle joka on joskus rakastanut, pettänyt, luottanut, tullut petetyksi, menettänyt läheisen ihmisen... (Katso myös Riikka Pulkkinen YLEn Aamun kirjassa.)

 
Seuraavaksi käyn toisen Finlandia-ehdokkaan, vielä pidempään lukemista odottaneen romaanin kimppuun. Sarasvatin hiekkaa löytyy myös aiemmin blogaamaltani Keskisuomalaisen kirjalistalta, joten ennen hengenlähtöä luettavien kirjojen lista pienenee ainakin yhdellä. Jos klassikokirjat ja muiden lukukokemukset kiinnostavat, niin kannattaa muuten tutustua Raisan Kirjaurakkaan! Olen hieman kade hänen reippaudestaan, mutta kyllä täältä perästä tullaan, joskaan ei ihan samaa tahtia :)

Poikakin on vihdoin innostunut kirjoista... omalla tavallaan. Lukea ei oikein malteta, mutta kirjoja on kiva järjestellä ja vähän järsiä.