lauantai 15. tammikuuta 2011

Kiikun kaakun


Asia ei oikeastaan ole millään tavalla erityisen ajankohtainen (kuvakin on jostain syyskuulta), ja olisi monta muuta akuutimpaakin juttua joista pitäisi kirjoittaa, mutta - EN JAKSA. Olen puolentoista kuukauden yövalvomisten (max. 2 h unta putkeen kerralla) jäljiltä niin sippi, että ajatus ei todellakaan kirmaile kovin jouhevasti. Tämä tuli nyt kuitenkin mieleen, kun huomasin Pikku-Okon äidin saaneen ihanan keinutuolinsa. Minäkin haaveilin tuosta Charles ja Ray Eamesin suunnittelemasta tuolista jo odotusaikana, mutta nyyh kun kotona ei ole oikein tarpeeksi vapaata lattiapinta-alaa... Minä ehkä olisin saattanut heikkona hetkenä sortuakin, mutta Mies pysyi tiukkana: ei yhtään uutta huonekalua, piste.

Ja ehkä loppujen lopuksi hyvä niin. Kesällä parvekkeelle hankittu riipputuoli nimittäin löysi ilmojen viilennyttyä paikkansa olohuoneen katosta roikkumasta. Siinä on jo monet kerrat saatu pieni kiukkupussi rauhoitettua, äidin ja isän hermoista puhumattakaan. Ei häiritse imurointia (jota muutenkin vihaan yli kaiken!) ja helppo napata vaikka kokonaan pois ja kierittää rullalle, jos syystä tai toisesta käy hermoille.

Ei varmaankaan se perinteisin sisustusratkaisu, mutta toimii meillä. Todennäköisesti kesäksi on hommattava parvekkeelle toinen...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti