perjantai 28. tammikuuta 2011

Mummulassa





Vaunulenkki aurinkoisessa pakkassäässä. Minun vanha keinuhevoseni, ihanat puupalikat ja pikkuiset talot. Vanha lastenlevy. Jääkaappi aina täynnä ruokaa ja herkkuja. Mummu ja Vaari. Ja ikävä kotiin jäänyttä isiä...

(Kuvat kännykkäkamaa.)

tiistai 25. tammikuuta 2011

Vekarakirppis

Käytiin tänään lumituiskusta huolimatta vihdoin tsekkaamassa Kumpulan Vekarakirppis. Odotin löytäväni vaatteita poitsulle, mutta jouduin pettymään. Pikkuvauvalle, tyttölapselle tai isommalle pojalle olisi kaikkea kivaa löytynytkin, mutta ei mitään juuri nyt meille sopivaa. Kovin suuria vaatteita en viitsi ostaa ennakkoon kaappeihin lojumaan, ellei ole kyse jostain todella ihanasta. Ilmeisesti pitäisi seurailla kirppiksen Facebook-sivua, että osaisi olla kärppänä paikalla kun helmiä tulee myyntiin.

Laatukaman seassa oli tietenkin myös ihme krääsää. Jaksan yhä vaan hämmästellä, millaista scheissea ihmiset jaksavat kirpputoreille tuoda myyntiin. Hinnat eivät päätä huimaa, mutta joitain todella kulahtaneita vaatteita en itse huolisi edes ilmaiseksi. Okei, kaikilla ei ehkä ole varaa nirsoilla. Silti. Matonkuteiksi, sanon minä! Ihan yhtä halvalla kirppareilta löytyy myös niitä hyväkuntoisia vaatteita.

Turha reissu ei kuitenkaan ollut - kaikkea muuta! Yhdeltä pöydältä kaivoin aarteen... tai oikeastaan aarteita. Samantapaisilla muovileluilla olen itsekin leikkinyt joskus lähes 30 vuotta sitten, mutta niitä on valitettavasti mummolassa tallessa enää vain yksi. Poikakin ihastui näihin heti. Hintaa kahdeksan kappaleen setillä vaivaiset 50 senttiä.


Hmmm... Kemikaalicocktailin seurailu on näköjään jättänyt jälkensä. Nyt aloin pohtia, että mistähän nämä pampulat ovat peräisin, ja mistä lie myrkyistä tehty! Apua. Kai ne nyt on ihan turvallisia, onhan?

maanantai 24. tammikuuta 2011

Pump up the jam!

Olin viimeisille raskausviikoille asti aktiiviliikkuja. Nyt olen sohvaperuna. Tai noh, eihän tässä kukaan mitään makoilla ehdi, mutta kyllä on kunnon hikiliikunta jäänyt hyvin vähiin pojan syntymän jälkeen. Kukaanhan ei kiellä jumppaamasta kotona, mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että turha kuvitella. Tarvitsen ohjattua liikuntaa tai vähintään kirittävän lenkkikaverin, jotta saan itsestäni mitään irti. Ja vihaan juoksemista!

Tämäniltainen urotyöni (Motivuksen BodyPump-tunti) todisti sen, että kaikki synnytyksen jälkeen pudonneet 10 kiloa ovat lähteneet lihaksista, ja jäljelle on jäänyt vain laiskaa läskiä. Nöyryyttävää huomata, miten kaikki voima ja kestävyys on kadonnut jonnekin.

Mutta aion nyt ryhdistäytyä! Motivuksen kortilla on vielä yhdeksän kertaa jäljellä, ja lisäksi ostin tänään kymmenen kerran treenikortin Hakaniemessä sijaitsevaan uuteen HappySoul-ryhmäliikuntastudioon. Heillä on kolmena aamuna viikossa äiti-vauvajoogaa tai babyjumppaa vanhemman kanssa, ja mikä vielä parempaa: ilmainen lastenhoito iltajumppien aikaan! Jos en tuolla tarjonnalla saa itseäni liikkeelle kevään aikana, niin en sitten millään!

Vielä kun pääsisi takaisin mukaan sen kaikkein vanhimman harrastuksen eli Hontai Yoshin Ryu jujutsun pariin, niin olisin tyytyväinen. Jutsutreenit vaan sattuvat aina juuri pienen pojan nukkumaanmenoaikaan, joten ne ovat minulta edelleen saavuttamattomissa.

...jolle ei koskaan tapahdu mitään?

Vai tapahtuuko sittenkin? Olen elossa, mutta blogi on ollut hiljainen. Mistään ei ole oikein tuntunut saavan kiinni, että voisi kirjoittaa Facebookin statuspäivitystä pidempää lorua, joten sinne ovat ne vähätkin sanat sitten huvenneet.

Hiljaisuus ei tarkoita, etteikö jotain merkittävää olisi kuitenkin tapahtunut:

Yösyöttö loppui viikko sitten.
Poika lähti eilen liikkeelle. Suoraan konttaamaan.

Elämä on ihmeellistä!

Se liikkuu. Mikään tai kukaan ei ole enää turvassa.

maanantai 17. tammikuuta 2011

Pipo jättiläiskeijulle

Kuva: The Etsy Blog
Tuollainen siitä piti tulla. Pojalle pipo. Ajattelin ettei valkoisena olisi kuitenkaan liian tyttömäinen, vaan kivasti söpö. Koskahan opin edes alkeellisesti arvioimaan, kuinka paljon silmukoita kannattaa luoda, jos lanka on jotain muuta kuin alkuperäisessä ohjeessa? Jossain vaiheessa tajusin, että valtavaan hiippaan mahtuisi varmaan norsunkin pää. FAIL! Koska olen laiska, en viitsinyt purkaa ja aloittaa alusta, vaan kehittelin epäonnistuneesta tekeleestä itselleni kaulaliinahuppuhybridin. Näin:



Pahoin pelkään, että tästäkin tekeleestä tulee vain turhaa kaappien täytettä... Toisaalta, jos hupunkin vetäisi oikein syvälle pähän, niin ehkä nuo valtaisat silmäpussit eivät niin säikäyttäisi.

Edit: Jos joku nyt kuitenkin innostui, niin huppuosan ohje siis Etsyssä, kaulaliinaosat neulottu 34s (2o 2n) oman maun mittaisiksi ja  ommeltu hupun etureunaan molemmille puolille. Hapsuja päihin ja tupsu huppuun myös oman maun mukaan, vinkkejä esim. Käspaikasta. Lanka Novita Softy, puikot 3,5.

lauantai 15. tammikuuta 2011

Kiikun kaakun


Asia ei oikeastaan ole millään tavalla erityisen ajankohtainen (kuvakin on jostain syyskuulta), ja olisi monta muuta akuutimpaakin juttua joista pitäisi kirjoittaa, mutta - EN JAKSA. Olen puolentoista kuukauden yövalvomisten (max. 2 h unta putkeen kerralla) jäljiltä niin sippi, että ajatus ei todellakaan kirmaile kovin jouhevasti. Tämä tuli nyt kuitenkin mieleen, kun huomasin Pikku-Okon äidin saaneen ihanan keinutuolinsa. Minäkin haaveilin tuosta Charles ja Ray Eamesin suunnittelemasta tuolista jo odotusaikana, mutta nyyh kun kotona ei ole oikein tarpeeksi vapaata lattiapinta-alaa... Minä ehkä olisin saattanut heikkona hetkenä sortuakin, mutta Mies pysyi tiukkana: ei yhtään uutta huonekalua, piste.

Ja ehkä loppujen lopuksi hyvä niin. Kesällä parvekkeelle hankittu riipputuoli nimittäin löysi ilmojen viilennyttyä paikkansa olohuoneen katosta roikkumasta. Siinä on jo monet kerrat saatu pieni kiukkupussi rauhoitettua, äidin ja isän hermoista puhumattakaan. Ei häiritse imurointia (jota muutenkin vihaan yli kaiken!) ja helppo napata vaikka kokonaan pois ja kierittää rullalle, jos syystä tai toisesta käy hermoille.

Ei varmaankaan se perinteisin sisustusratkaisu, mutta toimii meillä. Todennäköisesti kesäksi on hommattava parvekkeelle toinen...

maanantai 10. tammikuuta 2011

Villa Mecklin




Siinäpä idean tynkää kesämökkeilijöille... En tiedä diggailenko ihan täysin ulkonäköä, mutta kyllä tuo valtava terassi tai "kansi" ja sen alle piilotettu nuotiopaikka on hieno!

Lisää kuvia ja infoa 2Modern Blogissa

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Kesäkurpitsa-aurajuustopasta




Sunnuntai on vauvauintipäivä, ja vauvauinnin jälkeen on aina kiljuva nälkä. Ruoan täytyy siis olla helppo, nopea ja herkullinen. Miehen toiveesta tänään kesäkurpitsa-aurajuustopastaa.

Kesäkurpitsa-aurajuustopasta

oliiviöljyä
1 iso kesäkurpitsa
2-4 sipulia
2 valkosipulin kynttä
170 g Aura-juustoa
vettä
yrttisuolaa
mustapippuria
tilliä

täysjyväspagettia
juustoraastetta

Kuullota pilkotut sipulit ja kesäkurpitsa paistinpannulla oliiviöljyssä. Lisää Aura-juusto pieninä palasina ja hämmennä kunnes juusto on sulanut kasvisten sekaan. Laita spagettivedet kiehumaan suunnilleen tässä välissä. Lisää paistinpannuun vettä noin desin verran (riippuu kuinka paksua tai löysää kastikkeesta haluat) ja anna muhia miedolla lämmöllä sen aikaa kun spagetti kiehuu. Mausta yrttisuolalla, mustapippurilla ja tillillä. Lapioi lautaselle spagetit ja kastike, raasta päälle esim. parmesania. Nauti!

Ohje on hieman epämääräinen, koska teen tätä itse aika mutu-tuntumalla, välillä maistellen ja sen mukaan ainesten määriä säätäen. Annos on periaatteessa neljälle, mutta usein vetästään miehen kanssa koko satsi kahdestaan kun on niin hyvää...

(Tämä ohje on käsittääkseni ollut joskus vuosia sitten jossain lehdessä, josta äitini sen on sitten bongannut. Itse en ole ohjetta koskaan nähnyt, vaan yrittänyt vain apinoida äitini soosia.)

Kahvia koneeseen!



Yöt ovat kovin levottomia. Nuoriherra (5kk) on reilun kuukauden ajan heräillyt yöllä lähes tunnin välein tankkaamaan, joten minä alan olla univelkoineni jo vähän pöhköläinen... Entisessä elämässä (siis aikana ennen kuin tapasin nykyisen aviomieheni) en ollut saanut koskaan edes yhtä kahvipakettia käytettyä loppuun saakka. Kaapista kyllä kahvia yleensä löytyi, mutta parasta ennen -päiväys saattoi olla parinkin vuoden takaa. Toisin on nyt. Kahvisieppo mieheni on (poikamme suosiollisella avustuksella) opettanut minutkin juomaan kahvia lähes päivittäin. Koska kuitenkin juon kahvia edelleen sen verran harvoin, tykkään kikkailla maidonvaahdottimen (OBH Nordican Café Crema) kanssa. Tavallinen suodatinkahvi + mikrossa lämmitetty ja vaahdotettu rasvaton maito = melkein hieno erikoiskahvi, eikös?

Tässäkään asiassa en siis ole mikään hifistelijä, vaan taas kerran lähinnä wannabe :) Kahvinkeitin on OBH Nordican hopeanvärinen King of Coffee (joka tosin tullee lähitulevaisuudessa vaihtumaan johonkin Moccamasteriin). Kahvi on useimmiten Meiran Reilun kaupan kahvia ja maito sitä mitä kaapista sattuu löytymään (luomua tai tavallista, rasvatonta tai kevyttä). Kun olisi aikaa ja viitseliäisyyttä, voisi perehtyä kahvijuttuihinkin hieman paremmin, vaikka tämän Kotibaristan oppaan avulla.

Miksi muuten luomumaidot ja tavallinen kevytmaito eivät meinaa millään vaahdottua? Tavallinen rasvaton maito vaahtoutuu tuolla vispilällä kivasti, mutta muut ei (täysmaitoa en ole kokeillut). Kismittää kun en tiedä syytä. Sellainen varmasti on.

lauantai 8. tammikuuta 2011

Upeita bodyideoita

PaaPii Design on yksi lemppareistani noin niinkuin fanitusmielessä. Olen seurannut PaaPiin blogia jo jonkin aikaa, ja on ollut hienoa huomata miten käsityöharrastuksesta on tullut ammatti ja päivätyö. Kun on oikeasti luova ja hyvä siinä mitä tekee, voi pienestä harrastuksesta kasvaa verkkoyhteisön kannustamana vaikka mitä. Vielä en ole itse ostanut kaupasta mitään, mutta tiedän, että ainakin helistimen haluan pojalle hankkia (en vain ole osannut päättää millaisen).

Blogin kautta huomasin tämän Lindexin kilpailun, jossa voi suunnitella vauvan bodyn. Kuukausittain palkintona on peräti 20 € lahjakortti Lindexille... melkoinen vitsi. Kilpailuun osallistumalla luovuttaa tietenkin kaikki oikeutensa suunnittelemaansa kuosiin, joten heikko diili suunnittelijan kannalta. Ymmärrän hyvin ettei yksityisyrittäjää houkuttele osaamisensa lahjoittaminen ilmaiseksi suuryrityksen käyttöön, joten Lindexin valikoimista ei PaaPii-bodeja ainakaan ihan lähiaikoina tule löytymään.

Näitä upeita bodeja jos kuitenkin olisi kaupan, niin ostaisin heti! Mieluummin tietysti muutenkin tukisin suomalaista käsityötä kuin jotain bangladeshilaista massatuotantoa, joten täytyy vain toivoa, että näitä jonain päivänä saisi ostaa vaikka PaaPiin nettikaupasta.

tiistai 4. tammikuuta 2011

Ikuinen tiskirättipulma

Sotkuinen keittiö on ällötys, rumat, likaiset ja haisevat tiskirätit vielä enemmän. En ole vielä tähän päivään mennessä keksinyt täydellistä ratkaisua tuohon tiskirättiongelmaan. Perinteiset kertakäyttöiset siivousliinat ovat rumia kun mitkä, eikä tunnu hyvältä heittää likaisia rättejä jatkuvasti roskiin. Kestoliinoissa on arveluttanut aina eniten hygieenisyys - saako liinan oikeasti pestyä tarpeeksi puhtaaksi ja lähteekö inhat hajut. Lisäksi rätin säilytys on samanlainen ikuisuusongelma. Aina ne lojuvat märkinä missä sattuu, tai ovat piilossa kaapissa silloin kun pitäisi saada rätti nopeasti käteen.

Ainakin Magissolla on olemassa noita tiskialtaaseen kiinnitettäviä magneettisia keittiöliinatelineitä, mutta Eva Solon "putkirätit" vaikuttivat vielä näppärämmiltä.


Ovat olleet nyt käytössä ehkä kuukauden päivät (välillä käytetty pesukoneessa tietenkin), ja vaikka imuteho ei ole ehkä aivan sitä mitä olisin toivonut, niin olen enimmäkseen tyytyväinen. Nyt pitäisi enää keksiä, mikä on paras tapa pitää rätit puhtaina. Pesukone, astianpesukone, joku muu, mikä? Ja kuinka usein?

Ja kuinka sattuikaan, ihanalla Varpusella näyttää olevan tämäkin homma hallussa:

lauantai 1. tammikuuta 2011

1.1.11

 

Hyvää huomenta ja hyvää uutta vuotta 2011! Vaikka meillä onkin lähes kuukauden ajan herätty öisin noin tunnin välein syömään, niin vuosi vaihtui uinuessa. Ehkä ensi vuonna sitten jaksaa taas juhlia.

Heräsin uuteen vuoteen ennen muita ja testasin Miehen "jälkijoululahjaa" eli kameran uutta objektiivia.