Unihommia

Tiedän, tiedän... hiljaista on ollut. Ketä kiinnostaa lukea blogia, jossa ei koskaan tapahdu mitään? Enivei, ylihuomenna alkaa työt, lapsi on harjoitellut (= karjunut) kohta kaksi viikkoa päiväkodissa ja minä se en vain tunnu saavan mitään järkevää aikaiseksi. Onneksi meillä sentään nukutaan hyvin, yleensä. Pystyn eläytymään silti myös tähän:

Kiitos videon löytymisestä kuuluu mainiolle Salamatkustaja-blogille.

Ihania vaikeita valintoja

Reilu viikko mökillä vierähti juhannuksen jälkeen ilman nettiä, Työleiri osa II -postaus ehkä luvassa lähiaikoina, jos kamerasta löytyy kuvia puuhasteluista. Kotiin palatessa postien seassa odotti jälleen lisää papereita ATT:n kuoressa: kaupantekopäivä, materiaalivalinnat ja muutostyöohjeet! Nyt alkaa siis vajaan puolen vuoden pähkäily. Mitä lattiaan? Millainen taso keittiöön? Mitkä laatat? Pirun vaikeaa, mutta samalla ah niin ihanaa! Materiaalivalinnat on päätettävä vuoden loppuun mennessä, mutta tarjouspyynnöt mahdollisista muutostöistä on tehtävä jo aiemmin. Muutosbudjetti on "onneksi" lähes nolla, joten melko pitkälle vakiomatskuilla on pärjättävä.

Eniten tällä hetkellä mietityttää lattia. Joka huoneeseen tulee parketti, eikä talous taivu muihin kuin vakiovaihtoehtoihin. Valittava on siis Upofloorin saarni-, tammi- tai valkomattalakattu tammiparketti. Juuri tänään vaaka kallistuu valkomattalakatun tammen puoleen, mutta mitenhän huomenna?

Kuva: Upofloor

Rulla

Kroppani ei selvästikään ole tottunut heiluttamaan tuntitolkulla harjaa, haravaa, lapiota tai rautakankea, saati sitten viskomaan märkää hiekkaa ja kiviä lanteita myöten järvessä. Selkää sanoo au.

Onneksi kotona kaapissa on pelastus. Ei ole pilatesrullan voittanutta.

Työleiri, osa I

Pidennetty viikonloppu mökillä, mahtavuutta! Ihanasta helteestä ei ehditty nauttia kuin ensimmäisenä iltana, mutta viilentynyt keli sopi onneksi pihahommien tekoon oikein hyvin. Kaikessa tohinassa jäi kokonaan niin Ennen- kuin Jälkeen-kuvat ottamatta, mutta reilun viikon päästä palataan työleirille ja yritän muistaa myös sen kameran.

Olen aivan höperöitynyt mökkiläinen! On jotain järjettömän terapeuttista kiskoa liian suuret kahluusaappaat kainaloihin saakka ja viskoa tuntitolkulla kivenmurikoita laiturinpohjaksi ylisuuren flanellipaidan ja maastopuvun takin hihat järvestä läpimärkänä. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Nyt myös ymmärrän, miksi lapsuuden kesämuistoissa lähes aina saunotaan. Rakkaudella lämmitetty puusauna, oma ranta ja järvivesi, joka on lämmintä kuin linnunmaito. Ah! Ei tuohon kaupunkikämpän hikikoppiin tee mieli edes mennä! Eikä harmita enää yhtään, ettei tulevassa kodissa ole omaa "saunaa" laisinkaan.

Lintsillä

Kylässä olleen pikkusiskon syntymäpäivän kunniaksi suuntasimme koko porukan voimin Lintsille. Olen huvipuistofani. Harmittavan vähissä vain ovat ne kaverit, jotka jaksaisivat kiertää hurjimmatkin laitteet, mielellään vaikka useampaan kertaan. Ei siskostakaan ollut vuoristoradan ja uuden Ukon jälkeen enää mihinkään... Laitan toivoni nyt jälkikasvuun, jospa hänestä vielä joskus olisi mamman kaveriksi.

Alle vuoden ikäisille on Linnanmäellä tarjolla mukavan monta laitetta: Hepparata, Karuselli, KotKot, Maisemajuna, Pallokaruselli, Panoraama, Rekkaralli, Rumpukaruselli ja Vankkuripyörä. Maksavan aikuisen seurassa vauvat huvittelevat ilmaiseksi. Toinen vaihtoehto on ostaa lapselle Minihupi-ranneke, jolloin aikuinen puolestaan pääsee laitteisiin ilmaiseksi. Me testattiin laitteista kolme ensimmäistä ja kaksi viimeistä. Jännää oli, muttei liian. Ehdoton suosikki tuntui olevan pikkuinen maailmanpyörä eli Vankkuripyörä. Kaukana alhaalla vilkutteleville isille ja tädille irtosi leveä hymy jos toinenkin!

Otsis

Kynsisakset sanoivat nips-naps, ja pojan otsakiehkurat saivat kyytiä. Lähes silmillä roikkuva liehu ei ollut enää oikein kiva, joten minusta kehkeytyi hetkessä näppärä kotiparturi! Äitiyspakkauksen kynsisakset käteen, poika syliin ja se oli siinä. Okei, pientä viimeistelyä vaati vielä syöttötuolissa istuen (olisinpa tajunnut heti istuttaa tuoliin, niin olisi varmaan sujunut vieläkin näppärämmin). Uusi look naurattaa meikäläistä vielä muutaman päivän jälkeenkin. Hassu pieni pallopää. Mutta eikös kaikkien lasten kotialbumeihin kuulu hassuja kuvia rumassa, äidin leikkaamassa pottakampauksessa?

Laiskimus madonius

Eli suomeksi laiskamato. Toukokuu hujahti että humpsis! Blogissa on ollut hiljaista, vaikka arjen keskellä sattuu ja tapahtuu. Mies vietti isäkuukauden ja minä lomailin, olimme siis kaikki kolme yhdessä kotosalla, mummolassa ja mökillä. Nyt on palattu takaisin kotiäitiarkeen, ja yritän aktivoitua myös blogirintamalla. Jos ei muuten, niin omien muistojen takia.

Ajan kulku on muuttunut aivan käsittättämättömäksi. Aivan hetki sitten asuimme kahdestaan Kampissa 32 neliön erittäin edullisessa vuokrayksiössä, olimme velattomia ja matkustelimme paljon. Yhtäkkiä meillä on poika, mökki ja hyvin pian myös se asuntolaina. Eikä se poikakaan ole enää mikään pikkuvauva. Ensimmäiset askeet otettiin viime viikolla, ja ikääkin tuli mittariin täydet kymmenen kuukautta. Vaikka vastahan se syntyi!

Päivän ravistelevin havainto oli kuitenkin ehdottomasti tämä: ensi syksynä tulee kuluneeksi 20 vuotta Nirvanan Nevermind-albumin julkaisusta. Siis kaksiKYMMENTÄvuotta. Mikähän biisi mahtaa silloin soida radiossa, kun tämän korttihain hiki alkaa haista? Heti päiväunilta herättyään saa ainakin kuunnella vähän vanhaa (!!) kunnon Smells Like Teen Spiritiä.