Autoton lapsiperhe matkustaa

Joulu tuli ja joulu meni täysihoidossa vanhempieni luona Keski-Suomessa. Joulunviettopaikan valinta ei meidän perheessämme onneksi ole ongelma, siirtyminen paikasta A paikkaan B sen sijaan on. Emme omista autoa, koska normaali arjessamme emme lähtökohtaisesti tarvitse sitä mihinkään. Asumme Helsingin kantakaupungissa erittäin hyvien julkisten kulkuyhteyksien lähellä. Täällä auto olisi enemmän riesa kuin ilo, ja sekä minä että mieheni keksimme autottomana säästetyille rahoille ihan riittävästi käyttöä.

Mutta sitten on tuo välimatka sukuloimaan ja mökille. Rattoisat 400 kilometriä ja rapiat päälle. Mitään viisasten kiveä emme ole vielä keksineet, miten matkan taittaisi mahdollisimman järjevästi ja miellyttävästi. Vuokra-auto tulee tietenkin ensimmäisenä mieleen, ja viikonloppureissuissa se olisikin ehdottomasti järkevin vaihtoehto. Koska välimatkaa on sen verran paljon, emme kuitenkaan usein viitsi vaivautua vain parin päivän takia, vaan vietämme perillä pidemmän pätkän. Silloin vuokra-autonkin kustannukset pompsahtavat reilusti ylöspäin, varsinkin kun perillä ollessamme emme taas tarvitse omaa autoa lainkaan.

Junalla pääsee Jyväskylään saakka, bussilla vähän likemmäs, mutta vähintään viimeiset kilometrit kotiovelle on kuljettava omalla autolla. Ja metrinkin automatka lasten kanssa tarkoittaa kahta turvaistuinta, minkä vuoksi muuten niin kätevä taksi on lyhyilläkin matkoilla poissuljettu vaihtoehto. Useimmiten matkaammekin junalla niin pitkälle kuin pääsemme ja viimeiset 100 km isäni kyydissä. Esikoisen jättimäinen turvaistuin on siirtynyt suht pysyvästi isovanhempien luokse, kuopuksen kaukalon juuri ja juuri jaksaa kantaa mukanaan.

Kun liikuteltavana on kaksi aikuista, kaksi lasta istuimineen ja koko köörin matkatavarat, on matkustamisesta aika usein leikki ja riemu kaukana. Tämän syksyn saldona omalla kohdalla on mm. infernaalinen paluumatka yksin kahden vuorotellen sontivan lapsen kera ja loppuhuipennuksena junan penkiltä lattialle turvakaukalossa valunut 2kk vauva.

Ai niin, ja mainitsinko jo ne kaksi kissaa?! Tänä jouluna jätimme katit suosiolla kotiin hoidettaviksi.

412 km kotipihasta tähän

Lundian pop-up ja suunnittelupalvelu

Hahaa, päivän Hesaria selatessa sattui silmiin varsin sopiva mainos:

Ilmaista sisustussuunnittelupalvelua, kuin tilauksesta! Meillä on viime talvena ostettu Lundian kirjahylly, joka ei nykykokoonpanossa tule sopimaan tulevaan olkkariin. Pitää siis joka tapauksessa ostaa lisäosia ja päivittää hyllyn ilmettä. Lundia on muutenkin miellyttänyt silmää entistä enemmän viimeaikoina ja ainakin yksi pakkohankinta, uusi tv-taso, voisi hyvinkin olla samaa sarjaa.

Kävin tytön kanssa pyörähtämässä tuolla Bulevardin pop-up-liikkeessä ja pitää seuraavaksi lähetellä suunnittelupalveluun pohjapiirrustusta, omia ideoita, nykyisten huonekalujen mittoja ja toiveita. Palvelu on kuulemma melko uutta heillä, eikä tätä ennen juuri mainostettu. Vaikka taka-ajatuksena tietenkin on myynnin lisääminen, ei suunnitteluavun käyttäminen kuitenkaan velvoita ostamiseen. Tykkään!

Raksalla

Joskus kaukana menneisyydessä pohdittiin, pitäisikö ostaa vaiko eikö. Nyt muuttoon on aikaa muutama kuukausi, ja tänään pääsimme ensimmäistä kertaa käymään tulevassa kodissamme. Varsin sympaattinen oli se raksamies, joka kaivoi vaihtovaatteet tulevan lastenhuoneemme vaatekaapista ja vähän nolona vaihtoi housuja samalla pahoitellen, ettei ollut ehtinyt vielä lopetella työpäiväänsä.

Kaikki oli periaatteessa niin kuin pitikin, mutta jotenkin asunto tuntui ahtaammalta kuin nykyinen kämppämme, vaikka neliöitä pitäisi olla saman verran. Jopa pikkaisen enemmänkin. Olisiko se seinä keittiön ja olohuoneen välistä pitänyt sittenkin jättää rakentamatta? Nyt se kuitenkin on siinä ja sen kanssa on elettävä. Palapelin pyörittely on jo alkanut: Mihin sohva, entä keittiön pöytä ja kirjahyllyt? Pitäisikö turvautua ammattilaisen apuun? Ja jos, niin kenen ja mitä se maksaa? Myös vinkkejä helppokäyttöisistä sisustussuunnitteluohjelmistoista otetaan vastaan.

Keittiö

Olohuone eteisestä päin kuvattuna

Kylppäri ja eteisen kaappeja

Makuuhuone (todnäk lasten) ja raksamiehen popot

Makuuhuone

Makkarin kaapit, taustalla näkyy keittiö

Kulmio

Suunnittelija Maija Puoskarilla on uudet nettisivut. Sieltä löytyy kaikkea kaunista. Esimerkiksi nämä Kulmiot, voisin ottaa vaikka tulevan kodin seinälle.

Kuva: maijapuoskari.com

Ihania vaikeita valintoja

Reilu viikko mökillä vierähti juhannuksen jälkeen ilman nettiä, Työleiri osa II -postaus ehkä luvassa lähiaikoina, jos kamerasta löytyy kuvia puuhasteluista. Kotiin palatessa postien seassa odotti jälleen lisää papereita ATT:n kuoressa: kaupantekopäivä, materiaalivalinnat ja muutostyöohjeet! Nyt alkaa siis vajaan puolen vuoden pähkäily. Mitä lattiaan? Millainen taso keittiöön? Mitkä laatat? Pirun vaikeaa, mutta samalla ah niin ihanaa! Materiaalivalinnat on päätettävä vuoden loppuun mennessä, mutta tarjouspyynnöt mahdollisista muutostöistä on tehtävä jo aiemmin. Muutosbudjetti on "onneksi" lähes nolla, joten melko pitkälle vakiomatskuilla on pärjättävä.

Eniten tällä hetkellä mietityttää lattia. Joka huoneeseen tulee parketti, eikä talous taivu muihin kuin vakiovaihtoehtoihin. Valittava on siis Upofloorin saarni-, tammi- tai valkomattalakattu tammiparketti. Juuri tänään vaaka kallistuu valkomattalakatun tammen puoleen, mutta mitenhän huomenna?

Kuva: Upofloor

Työleiri, osa I

Pidennetty viikonloppu mökillä, mahtavuutta! Ihanasta helteestä ei ehditty nauttia kuin ensimmäisenä iltana, mutta viilentynyt keli sopi onneksi pihahommien tekoon oikein hyvin. Kaikessa tohinassa jäi kokonaan niin Ennen- kuin Jälkeen-kuvat ottamatta, mutta reilun viikon päästä palataan työleirille ja yritän muistaa myös sen kameran.

Olen aivan höperöitynyt mökkiläinen! On jotain järjettömän terapeuttista kiskoa liian suuret kahluusaappaat kainaloihin saakka ja viskoa tuntitolkulla kivenmurikoita laiturinpohjaksi ylisuuren flanellipaidan ja maastopuvun takin hihat järvestä läpimärkänä. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Nyt myös ymmärrän, miksi lapsuuden kesämuistoissa lähes aina saunotaan. Rakkaudella lämmitetty puusauna, oma ranta ja järvivesi, joka on lämmintä kuin linnunmaito. Ah! Ei tuohon kaupunkikämpän hikikoppiin tee mieli edes mennä! Eikä harmita enää yhtään, ettei tulevassa kodissa ole omaa "saunaa" laisinkaan.