Autoton lapsiperhe matkustaa

Joulu tuli ja joulu meni täysihoidossa vanhempieni luona Keski-Suomessa. Joulunviettopaikan valinta ei meidän perheessämme onneksi ole ongelma, siirtyminen paikasta A paikkaan B sen sijaan on. Emme omista autoa, koska normaali arjessamme emme lähtökohtaisesti tarvitse sitä mihinkään. Asumme Helsingin kantakaupungissa erittäin hyvien julkisten kulkuyhteyksien lähellä. Täällä auto olisi enemmän riesa kuin ilo, ja sekä minä että mieheni keksimme autottomana säästetyille rahoille ihan riittävästi käyttöä.

Mutta sitten on tuo välimatka sukuloimaan ja mökille. Rattoisat 400 kilometriä ja rapiat päälle. Mitään viisasten kiveä emme ole vielä keksineet, miten matkan taittaisi mahdollisimman järjevästi ja miellyttävästi. Vuokra-auto tulee tietenkin ensimmäisenä mieleen, ja viikonloppureissuissa se olisikin ehdottomasti järkevin vaihtoehto. Koska välimatkaa on sen verran paljon, emme kuitenkaan usein viitsi vaivautua vain parin päivän takia, vaan vietämme perillä pidemmän pätkän. Silloin vuokra-autonkin kustannukset pompsahtavat reilusti ylöspäin, varsinkin kun perillä ollessamme emme taas tarvitse omaa autoa lainkaan.

Junalla pääsee Jyväskylään saakka, bussilla vähän likemmäs, mutta vähintään viimeiset kilometrit kotiovelle on kuljettava omalla autolla. Ja metrinkin automatka lasten kanssa tarkoittaa kahta turvaistuinta, minkä vuoksi muuten niin kätevä taksi on lyhyilläkin matkoilla poissuljettu vaihtoehto. Useimmiten matkaammekin junalla niin pitkälle kuin pääsemme ja viimeiset 100 km isäni kyydissä. Esikoisen jättimäinen turvaistuin on siirtynyt suht pysyvästi isovanhempien luokse, kuopuksen kaukalon juuri ja juuri jaksaa kantaa mukanaan.

Kun liikuteltavana on kaksi aikuista, kaksi lasta istuimineen ja koko köörin matkatavarat, on matkustamisesta aika usein leikki ja riemu kaukana. Tämän syksyn saldona omalla kohdalla on mm. infernaalinen paluumatka yksin kahden vuorotellen sontivan lapsen kera ja loppuhuipennuksena junan penkiltä lattialle turvakaukalossa valunut 2kk vauva.

Ai niin, ja mainitsinko jo ne kaksi kissaa?! Tänä jouluna jätimme katit suosiolla kotiin hoidettaviksi.

412 km kotipihasta tähän

Laivalla

Terveisiä sateisesta, tuulisesta ja pirun kylmästä Tukholmasta! Reissu oli säätä lukuun ottamatta varsin onnistunut. Pikkuheppu käyttäytyi sekä laivalla että maissa suorastaan hämmästyttävän hyvin, ja tunnin aikaeron varjolla saatiin jopa jotenkin keploteltua hänen unirytmiään niin, että tänä aamuna herätys oli "vasta" klo 6.20 (se on voitto jos herätyskello ei näytä mitään nelosella tai vitosella alkavaa)!

Matkaa tehtiin Viking Gabriellalla, joka saa lapsiystävällisyydessä sekä ruusuja että risuja. Hienoa oli se, että pyynnöstä hyttiin sai pienen matkasängyn. Poika on jo tottunut nukkumaan omassa huoneessa ja sängyssään, joten samassa hytissä perhepedissä nukkuminen jännitti etukäteen ehkä eniten. Matkasängyllä ratkesi ongelman toinen puoli, eikä samassa tilassa nukkuminenkaan tuottanut loppujen lopuksi vaikeuksia. Lapsen nukkumaanmenon jälkeen äiti ja isi viihtyivät pimeässä hytissä läppäriltä The Wire -boksia katsellen :)

Toinen plussa tulee risteilyn ajaksi laivan sisätiloihin käyttöön saatavista matkarattaista.  Kympin panttia vastaan saatiin huristella käytävillä kevyillä ja buffetin ajaksi helposti pieneen kasaan menevillä rattailla, eikä omilla yhdistelmävaunuilla. Laivasta löytyi myös lasten leikkihuone, jossa ei kylläkään juuri aikaa vietetty. Vasta yhdeksänkuinen oli hieman vaarassa jäädä vanhempien jalkoihin, ja hänelle riitti ihmettelemistä ihan oman hytin kokolattiamatossakin.

Iso miinus sen sijaan ns. "lastenhoitohuoneesta", joka oli vain tavallinen WC varustettuna hoitoalustalla ja mikrolla. Lukitun tilan avain täytyi käydä hakemassa (onneksi  sentään samalla kannella sijainneesta ja ympäri vuorokauden auki olevasta) infosta, jossa saattoi hyvinkin olla jonoa. Huoneessa ei ollut kunnon tuolia (syöttötuolista puhumattakaan), vain puupölkky, jonka oletin toimittavan istuimen virkaa. Lattia näytti sen verran epäilyttävältä, ettei lasta tehnyt mieli siihen laskea sisävaatteissaan ja paljain käsin. Ravintoloiden aukioloajan ulkopuolella mistään ei myöskään löytynyt astiaa aamupuuron lämmittämistä varten, joten piti käyttää edellisellä aterialla tyhjentynyttä lasipurkkia (vähän oma moka kun en ollut varautunut).

Parasta risteilyllä taisi kuitenkin olla ruoka. Kaksi kertaa illallisbuffet ja meriaamiainen, mumsmums. Nyt vois vähän laskeskella kaloreita taas seuraavat viikot...

Mummulassa

Vaunulenkki aurinkoisessa pakkassäässä. Minun vanha keinuhevoseni, ihanat puupalikat ja pikkuiset talot. Vanha lastenlevy. Jääkaappi aina täynnä ruokaa ja herkkuja. Mummu ja Vaari. Ja ikävä kotiin jäänyttä isiä...

(Kuvat kännykkäkamaa.)