Rulla

Kroppani ei selvästikään ole tottunut heiluttamaan tuntitolkulla harjaa, haravaa, lapiota tai rautakankea, saati sitten viskomaan märkää hiekkaa ja kiviä lanteita myöten järvessä. Selkää sanoo au.

Onneksi kotona kaapissa on pelastus. Ei ole pilatesrullan voittanutta.

Kärryköröttelyä

Pääsiäisen aikana tuli yhtäkkiä kesä! Heti kun lomanvietosta ehdittiin kotiin, käytiin testaamassa tuo lapsen pyöräkärry (joka muuten on Trekin GoBug Super, selvisi vihdoin mulle sekin). Hyvin näytti poika viihtyvän! Taisi olla mukavaa kyytiä, kun niin haukotutti pienen ajon jälkeen.

Potta pieneen päähän

Pyöräilykausi on lähestyy, tai innokkaimmilla varmaan jo käynnistynytkin. Ostin viime kesänä raskauden loppumetreillä upouuden Helkaman (24-vaihteinen Kaunotar), jota en mahani kanssa pystynyt edes ajamaan kaupasta kotiin... Mies polki. Vain kerran ennätin sitten syksymmällä sitä pikkuisen kokeilla, joten toivottavasti tänä vuonna kilometrejä kertyy hieman enemmän.

Mies hommasi pojallekin jo oman kuljetuskärryn (käytettynä). Merkkiä ja mallia en muista, enkä ole koko hökötystä edes vielä nähnyt, vaikka se on alavarastossa jo jokusen kuukauden möllöttänyt. Täytyy perehtyä siihen syvällisemmin aivan lähipäivinä, sillä viimeinen koko perheen pyöräretkien toteutumisesta puuttuva palanen tuli hankittua tänään Itiksen lastentarvikeliikkeestä:

Kuinkas sattuikaan, liikkeen coolein kypärä (Etto Psycho Kid) istui pojan päähän (46 cm) kuin nakutettu. Ja oli itseasiassa ainoa vaihtoehto noin pienelle, muiden koot lähtivät 48 sentistä ylöspäin. Tässäkin säätövaraa riittää 52 cm asti, joten ei pitäisi ihan heti jäädä pieneksi.

Pyöränistuin jätettiin vielä kauppaan. Täytyy ensin testata tuo kärry. Käytännössä kai erona halvempien ja kalliimpien istuinmallien välillä on mahdollisuus selkänojan kallistukseen, ja jos istuinta tarvitaan vain lyhyille matkoille, niin varmaan voisi pärjätä simppelimmälläkin.

Vesipeto

Sunnuntai on vauvauintipäivä, mutta tänään pysytään kotona. Pieni mies on räkänokka ja isompikin vähän toipilas. Ensi viikolla sitten taas sukellellaan.

Kuva: Tmi Misti

Vihdoin joogaa

Pääsin vihdoin ja viimein testaamaan HappySoulin äiti-vauvajoogan! En ymmärrä, miten siinä näin kauan kestikin. Tai no, ymmärrän. Liikaa univelkaa on vain yksinkertaisesti liikaa, eikä silloin jaksa. Viime kuukausina edes jotenkin liikunnaksi laskettavia aktiviteetteja on ollut vain vauvauinti, ja sielläkään ei olla päästy aina käymään flunssakauden näytettyä kyntensä vuorotellen jokaisen perheenjäsenen kohdalla. Mutta nykyään meillä nukutaan huomattavasti paremmin kuin ennen (ihanaa), ja pikku hiljaa tästä päästään liikkeellekin!

Äiti-vauvajooga on tietyllä tapaa jo lähtökohtaisesti vähän vinksahtanut ajatus, sillä ympäri salia konttaavan, toisten leluja ryöstelevän ja pistorasioita tonkivan ipanan kanssa jooga ei ole varsinaisesti se rentoutus, joka sen pitäisi olla... Puristijoogaajalla voi siis olla vaikeuksia sopeutua joogaan lapsen kanssa, mutta kun asennetta hieman höllentää, eikä lähdekään tunnille samoilla odotuksilla kuin yksinään, niin lopputulos voi olla oikein mukava.

Olin varustautunut huonosti - kassissa ei ollut pojalle muita leluja kuin yksi katselukirja. Tämä osoittautui aloittelijan virheeksi, sillä vieruskaverin kilisevä ja värikäs lelu oli tietenkin vastustamaton. Moni liikesarja keskeytyikin nostellessa lasta pois naapurin joogamatolta. Äiti-vauvajoogasta saisikin varmasti paljon enemmän irti, jos lapsi ei vielä pääsisi liikkumaan (toisaalta pienempien vauvojen kanssa saattaa olla omat haasteensa tiheämmän imetyksen ja epäsäännöllisemmän unirytmin suhteen).

HappySoulissa on yhdistetty äiti-vauva- sekä äitiysjooga samaan ryhmään, ilmeisesti uusi firma ei ole ehtinyt vielä houkutella riittävästi osallistujia erillisille tunneille. Minua asia ei ainakaan haitannut, vaikka osa liikkeistä olikin erityisesti hyviä synnytykseen valmistautumiseen. Itse en kuitenkaan raskaana ollessani olisi kaivannut joogatunnille toisten kakaroita, joten jos olisi mahdollisuus valita, menisin varmasti mieluummin lapsivapaalle äitiysjoogatunnille. Lapsellisille uskallan kuitenkin suositella lämpimästi - asiantunteva ohjaus (vaikka olikin tällä kertaa hiihtolomatuuraja), mukavat tilat (myös iso lasten leikkihuone) ja hyvä sijainti (Hakaniemen metroaseman vieressä).

Pump up the jam!

Olin viimeisille raskausviikoille asti aktiiviliikkuja. Nyt olen sohvaperuna. Tai noh, eihän tässä kukaan mitään makoilla ehdi, mutta kyllä on kunnon hikiliikunta jäänyt hyvin vähiin pojan syntymän jälkeen. Kukaanhan ei kiellä jumppaamasta kotona, mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että turha kuvitella. Tarvitsen ohjattua liikuntaa tai vähintään kirittävän lenkkikaverin, jotta saan itsestäni mitään irti. Ja vihaan juoksemista!

Tämäniltainen urotyöni (Motivuksen BodyPump-tunti) todisti sen, että kaikki synnytyksen jälkeen pudonneet 10 kiloa ovat lähteneet lihaksista, ja jäljelle on jäänyt vain laiskaa läskiä. Nöyryyttävää huomata, miten kaikki voima ja kestävyys on kadonnut jonnekin.

Mutta aion nyt ryhdistäytyä! Motivuksen kortilla on vielä yhdeksän kertaa jäljellä, ja lisäksi ostin tänään kymmenen kerran treenikortin Hakaniemessä sijaitsevaan uuteen HappySoul-ryhmäliikuntastudioon. Heillä on kolmena aamuna viikossa äiti-vauvajoogaa tai babyjumppaa vanhemman kanssa, ja mikä vielä parempaa: ilmainen lastenhoito iltajumppien aikaan! Jos en tuolla tarjonnalla saa itseäni liikkeelle kevään aikana, niin en sitten millään!

Vielä kun pääsisi takaisin mukaan sen kaikkein vanhimman harrastuksen eli Hontai Yoshin Ryu jujutsun pariin, niin olisin tyytyväinen. Jutsutreenit vaan sattuvat aina juuri pienen pojan nukkumaanmenoaikaan, joten ne ovat minulta edelleen saavuttamattomissa.