Joulun toivelahjat

Sattuneesta syystä en ole heinäkuun lopun jälkeen juuri nukkunut muuten kuin parin tunnin pätkissä. Ehkä se alkaa hieman näkyäkin. Huomasin tänään seisovani vauvan ja kolmen haisevan roskapussin kanssa kerrostalomme rappukäytävässä ilman laukkua - ja sen myötä myös avaimia ja rahapussia. Onneksi olimme täysissä ulkotamineissa lähdössä hakemaan isoveljeä päivähoidosta, kännykkä sentään löytyi takin taskusta ja hissistä yhytetty ystävällinen naapuri päästi roskahuoneeseen. Nou hätä, mies tuli töistä ja pelasti. Mutta:

****

Rakas Joulupukki,

Minulla on tänä vuonna vain yksi toive
UNTA PERKELE!

Omasta mielestäni olen ollut aika kiltti koko vuoden.

Joulurauhaa,
H

****

Väsy

Minun vanhemmillani vietetyn mummolaviikon jälkeen olemme jälleen kotona koko kööri. Valtion rautatiet toi meidät lumituiskusta huolimatta hyvin perille aikataulun mukaan, vaikka matkustaminen vauvan, kahden kissan ja matkatavaroiden kanssa ei mitään juhlaa ollutkaan (12-paikkainen lemmikkivaunu tupaten täynnä: 9 aikuista, 1 lapsi, 1 vauva, 6 kissaa ja 5 koiraa...)

Luulin jouluviikon Äidin ja Isän, tai siis nykyään Mummun ja Vaarin, hoteissa tarkoittavan rentouttavaa irtiottoa arjesta: vapautusta kotitöistä, valmiiseen ruokapöytään istumista, auttavia käsipareja, vapaaehtoisia lapsen viihdyttäjiä aamusta iltaan... Kaikesta tästä toki sainkin nauttia, mutta lopputuloksena on silti rättiväsynyt minä. Sillä samaan aikaan viikko tarkoitti myös jouluhössötystä, sukulaisilla ja tuttavilla vierailua, ylensyöntiä, paukkupakkasten takia sisätiloissa jumitusta, vieraassa paikassa ja jatkuvasti hössöttävien isovanhempien touhottaessa levottomasti nukkunutta lasta, ei hetken omaa rauhaa ja tuttuja päivärutiineja... Kaupan päälle sain vielä flunssakin takaisin kiusakseni.

Vaikka Helsingissä odotti joulusiivousta hyvin vältellyt koti, on se kuitenkin oma KOTI. Siivoan sitten kunhan taas tervehdyn ja jaksan.

Hiutaleita

Keittiön ikkuna sai silkkipaperilumihiutaleen koristeekseen. Ihanaa, eikö? Internetin ihmemaasta sain vinkkejä, että hiutaleet kannattaa kiinnittää ikkunaan maidolla, niin tulee siisti ja nätti eikä läpi kuulla jälkiä kuten sinitarralla laittaessa. Jotain taisin kuitenkin tehdä väärin, kun ei taaskaan mennyt ihan niinkun Strömsössä :D

Lähempää tarkastelua koriste ei siis oikein kestä. Toisaalta, kun kattoo tuota kokonaisuutta johon kuuluu myös karsea roikkuva verho sekä muovikynttelikkö, niin taitaa repeillyt lumihiutale ja likainen ikkunalasi sopia kuin nenä päähän. Huonosti näyttää olevan myös tuon tämän vuoden joulukarahkan laita: lehtikuusen oksat ovat näköjään turhan hentoisia kannattelemaan edes tuota määrää palloja ja valoja, ja kaikki oksat roikkuvat nyt säälittävästi kohti lattiaa. Näkyä ei pelasta edes jouluinen anopin perintöliina. FAIL.

Edit: Ja kuinka sopivasti sattuikaan, Paperiliitin näyttää, kuinka jouluikkuna tehdään kivan näköiseksi!

Parempia lahjoja

Äitini tai isäni eivät lue blogiani, ainakaan vielä. Ei siis tarvitse pelätä joululahjojen paljastumista etukäteen. Pojan isovanhemmille teetettiin seinäkalenterit (ette varmaan ikinä arvaa kenen kuvilla...) ensi vuodelle, mutta nepä eivät vielä saapuneetkaan yhtä aikaa joulukorttien kanssa. Ovat vähällä myöhästyä kokonaan aatosta ja lahjojen jaosta. Me nimittäin pakataan kimpsut ja kampsut ja lähdetään jo maanantaiaamuna maalle joulun viettoon.

Meidän perheen jouluista on pyritty viime vuosina karsimaan turhan krääsän osto pois (vaihtelevalla menestyksellä), ja toivon ettei lapsen syntymä tule tätä kovasti muuttamaan. Parempi yksi hyödyllinen kuin kymmenen hyödytöntä lahjaa. Tai itse olen sitä mieltä, että parempi jättää lahjat kokonaan ostamatta, jos ei oikeasti keksi mitään tarpeellista. Viime vuonna lahjaksi saatu hierontalaite on hieno esimerkki täydestä turhakkeesta, jota ei ole vuoden aikana käytetty kertaakaan varsinaiseen tarkoitukseensa, ja kissojen viihdykkeenäkin toimi vain kerran tai pari uutuudenviehätyksen voimin. Tuossa se lojuu hyllyssä keräämässä pölyjä. Ei kukaan sattuis tarvitsemaan? Saisi tulla hakemaan pois...

Siltä varalta, että seinäkalenterit myöhästyvät, yritin keksiä toisen lahjan. Koska muutaman päivän miettiminen ei tuottanut tulosta (vanhemmillani on jo "kaikkea"), päätin sijoittaa aapisiin. Kymmenen kappaletta Liberiaan, Ugandaan tai Sierra Leoneen Suomen Pakolaisavun kautta.

http://www.parempilahja.fi

Joulukortteja

Tänään oli viimeinen päivä laittaa joulukortit postiin halvemmalla hinnalla, ja kappas vain - viime tippaan meni! Ensimmäistä kertaa joulukortteja sukulaisille lähetin, kun oli nyt tuollainen söpö tonttu mallina. Meillä oli viikko sitten olkkarissa valokuvausstudio. Jotenkin kummasti se hymy vaan aina hyytyy, kun kamera otetaan esille. Tai kuvaajan taitamattomuudestahan se on kiinni, kun ei vaan osaa... (tietenkin siis ne kuvat, joissa olisi ollut edes hieman hymyä, olivat muuten vain tärähtäneitä tai epätarkkoja)

Jonkinlainen kuva kuitenkin saatiin, valmiit kortitkin ehtivät Ifolorilta juuri ja juuri tulla, ja nyt ovat siis jo kustin poljettavana. Paperikortteja jaellaan vain muutamille lähimmille, muut tutut saavat tyytyä sähköiseen joulutervehdykseen lähempänä aattoa!

Joulutunnelmia

Flunssaa ei ole meidän perheessä selätetty kunnolla vieläkään, nyt on jo toinen potilas vuorossa. Ei onneksi kuitenkaan se pieni. Minä tervehdyin sentään sen verran, että sain joulua kotiin.

Kunnon joulukarahkaa en ehtinyt tänä vuonna metsistä käydä etsiskelemässä ennen lumentuloa, joten Merihaan lehtikuusien pudonneet oksat saivat kelvata. Saivat kuivahtaa hetken kylppärin lattialla, eivätkä onneksi haiskahtaneet koirankuselle... Isommat koristelin joulupuuksi ja pienemmät laitoin maljakkoon.

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että paistettu piparkakkutaikina ei kelpaa syötäväksi. Vedän siis omat joulupiparini perinteisesti "raakana". Ainoa hyväksyttävä syy pilata hyvä taikina paistamalla on piparkakkutalo. Mitään muottejahan mulla ei ole, vaan joka vuosi piirtelen uudet kaavat ruutupaperille vähän käsivaralla. Jälkikin on sitten sen näköistä, taattua kamaa kuten tänäkin vuonna. Viime jouluna tuli liian iso katto, tänä vuonna sitten hieman liian pieni. Ehkä ensi vuonna osuu kohdalleen... Ensimmäistä kertaa päätin, etten lähde enää sen sulan sokerin kanssa kikkailemaan ja sormiani polttamaan, vaan yritin saada tönön pysymään kasassa pelkällä pikeerillä. Hienostihan se meni, ei kaatuilleet seinät kun vain pari kertaa! Ja pursotin oli tietysti sellasta mallia, joka on tarkoitettu vähän paksumpien sörsseleiden (lähinnä kai kermavaahdon) levittämiseen, että ei menny ihan niinkun Strömsössä tuo koristelukaan. Varsinkin kun unohdin ne perinteiset koristelukarkit kaupan hyllyyn, eikä kotona ollut kuin hopeakuulia. Oh well, ihan hyvä siitä tuli.

Flunssa-joulu 1-0

Päivä käynnistyi Finrexinillä, huonosti nukutun ja tuskaisan tukkoisen yön jälkeen.

Pidän joulun tunnelmasta, mutta omaan kotiin en ole oikein koskaan osannut joulua laitella. Meidän kodin jouluvalmistelut ovat siis aika minimalistiset. Jotain valoa ja välkettä tähän pimeään vuodenaikaan on kuitenkin pakko saada, ja tarkoitus oli koristella koti joulukuntoon tämän viikonlopun aikana. Myös lahjaostoksia olisi voinut tehdä hyvissä ajoin ennen aattoa.

Nyt saa kuitenkin kaikki odottaa. Sohvalta nouseminenkin on maratoniin verrattava urheilusuoritus, vaipanvaihdosta puhumattakaan. Pidetään kaikki peukut pystyssä, että muu perhe säätyy tältä taudilta.