Laiskimus madonius

Eli suomeksi laiskamato. Toukokuu hujahti että humpsis! Blogissa on ollut hiljaista, vaikka arjen keskellä sattuu ja tapahtuu. Mies vietti isäkuukauden ja minä lomailin, olimme siis kaikki kolme yhdessä kotosalla, mummolassa ja mökillä. Nyt on palattu takaisin kotiäitiarkeen, ja yritän aktivoitua myös blogirintamalla. Jos ei muuten, niin omien muistojen takia.

Ajan kulku on muuttunut aivan käsittättämättömäksi. Aivan hetki sitten asuimme kahdestaan Kampissa 32 neliön erittäin edullisessa vuokrayksiössä, olimme velattomia ja matkustelimme paljon. Yhtäkkiä meillä on poika, mökki ja hyvin pian myös se asuntolaina. Eikä se poikakaan ole enää mikään pikkuvauva. Ensimmäiset askeet otettiin viime viikolla, ja ikääkin tuli mittariin täydet kymmenen kuukautta. Vaikka vastahan se syntyi!

Päivän ravistelevin havainto oli kuitenkin ehdottomasti tämä: ensi syksynä tulee kuluneeksi 20 vuotta Nirvanan Nevermind-albumin julkaisusta. Siis kaksiKYMMENTÄvuotta. Mikähän biisi mahtaa silloin soida radiossa, kun tämän korttihain hiki alkaa haista? Heti päiväunilta herättyään saa ainakin kuunnella vähän vanhaa (!!) kunnon Smells Like Teen Spiritiä.

Laivalla

Terveisiä sateisesta, tuulisesta ja pirun kylmästä Tukholmasta! Reissu oli säätä lukuun ottamatta varsin onnistunut. Pikkuheppu käyttäytyi sekä laivalla että maissa suorastaan hämmästyttävän hyvin, ja tunnin aikaeron varjolla saatiin jopa jotenkin keploteltua hänen unirytmiään niin, että tänä aamuna herätys oli "vasta" klo 6.20 (se on voitto jos herätyskello ei näytä mitään nelosella tai vitosella alkavaa)!

Matkaa tehtiin Viking Gabriellalla, joka saa lapsiystävällisyydessä sekä ruusuja että risuja. Hienoa oli se, että pyynnöstä hyttiin sai pienen matkasängyn. Poika on jo tottunut nukkumaan omassa huoneessa ja sängyssään, joten samassa hytissä perhepedissä nukkuminen jännitti etukäteen ehkä eniten. Matkasängyllä ratkesi ongelman toinen puoli, eikä samassa tilassa nukkuminenkaan tuottanut loppujen lopuksi vaikeuksia. Lapsen nukkumaanmenon jälkeen äiti ja isi viihtyivät pimeässä hytissä läppäriltä The Wire -boksia katsellen :)

Toinen plussa tulee risteilyn ajaksi laivan sisätiloihin käyttöön saatavista matkarattaista.  Kympin panttia vastaan saatiin huristella käytävillä kevyillä ja buffetin ajaksi helposti pieneen kasaan menevillä rattailla, eikä omilla yhdistelmävaunuilla. Laivasta löytyi myös lasten leikkihuone, jossa ei kylläkään juuri aikaa vietetty. Vasta yhdeksänkuinen oli hieman vaarassa jäädä vanhempien jalkoihin, ja hänelle riitti ihmettelemistä ihan oman hytin kokolattiamatossakin.

Iso miinus sen sijaan ns. "lastenhoitohuoneesta", joka oli vain tavallinen WC varustettuna hoitoalustalla ja mikrolla. Lukitun tilan avain täytyi käydä hakemassa (onneksi  sentään samalla kannella sijainneesta ja ympäri vuorokauden auki olevasta) infosta, jossa saattoi hyvinkin olla jonoa. Huoneessa ei ollut kunnon tuolia (syöttötuolista puhumattakaan), vain puupölkky, jonka oletin toimittavan istuimen virkaa. Lattia näytti sen verran epäilyttävältä, ettei lasta tehnyt mieli siihen laskea sisävaatteissaan ja paljain käsin. Ravintoloiden aukioloajan ulkopuolella mistään ei myöskään löytynyt astiaa aamupuuron lämmittämistä varten, joten piti käyttää edellisellä aterialla tyhjentynyttä lasipurkkia (vähän oma moka kun en ollut varautunut).

Parasta risteilyllä taisi kuitenkin olla ruoka. Kaksi kertaa illallisbuffet ja meriaamiainen, mumsmums. Nyt vois vähän laskeskella kaloreita taas seuraavat viikot...

Vappu

 
Piti järjestää vappukestit vauvakavereille, mutta eipä niistä oikein mitään tullut, kun paristakymmenestä kutsutusta vain kaksi perhettä ehti piipahtaa paikalla :) Asia oli tiedossa onneksi jo etukäteen, joten en turhaan laitellut juuri tarjoilujakaan. Elämäni ensimmäisen perunasalaatin sentään väsäsin!

Pikkuheppua ei tuntunut kavereiden puute haittaavan, vappuhuiskassa oli tarpeeksi.  Ja tietäähän sen, ettei huiska muutaman minuutin päästä enää ihan noin muhkealta näyttänyt... Eilen illalla käytiin vielä Arabiassa tsekkaamassa tonttia, ja tänään suunnataan Tukholmaan!

Ostaako vai eikö ostaa?

Osallistuttiin kuun alussa puolitosissaan, sen kummemmin asiaa miettimättä, Arabianrantaan 2013 valmistuvien uusien Hitas-asuntojen arvontaan.

Lotto osui. Hups.

Nyt meillä on vielä viikko aikaa päättää, ostammeko ihkauuden kodin (67 m²,  3h + k), johon pääsisimme muuttamaan parin vuoden päästä. Alustava lainalupauskin tuli jo pankista soitettua, "pahalta" siis näyttää... :)

Asumme tällä hetkellä vuokralla ja oma asunto houkuttelisi, vaikka samaan aikaan suuri asuntolaina hirvittää. Meillä on vakkariduunit ja varmaan ihan keskiluokkaiset tulot, joten lainan saaminen ei ole mikään ongelma. Meillä on kuitenkin myös molemmilla taustalla yhdet entisessä elämässä tehdyt huonot asuntokaupat (väärään aikaan, väärän ihmisen kanssa, myynti juuri pahimpaan talouskriisin aikaan...), joten kynnys uuden asunnon ostoon on aika korkealla. Hitasta halvemmalla ei uuteen omistusasuntoon ratikkareitin varrella kuitenkaan pääse, eikä tämä tilaisuus todennäköisesti toistu.

Keskiviikon vauvakerhossa pohdiskelin asiaa ääneen, ja vieressä lastaan syöttänyt minulle ennestään tuntematon äiti hihkaisi "Ai tekö sen saitte!? Me haettiin sitä samaa asuntoa ja ollaan seitsemännellä varasijalla!" Tuntui samalla voitonriemuiselta (juuri me saataisiin ostaa asunto, jonka niin moni muukin haluaisi) ja epäoikeudenmukaiselta (tuo toinen perhe olisi todella halunnut sen asunnon, heidän ei olisi edes tarvinut miettiä ostopäätöstä).

Mietintämyssy päähän ja plussia ja miinuksia listaamaan. Mitä sinä tekisit?

Kärryköröttelyä

Pääsiäisen aikana tuli yhtäkkiä kesä! Heti kun lomanvietosta ehdittiin kotiin, käytiin testaamassa tuo lapsen pyöräkärry (joka muuten on Trekin GoBug Super, selvisi vihdoin mulle sekin). Hyvin näytti poika viihtyvän! Taisi olla mukavaa kyytiä, kun niin haukotutti pienen ajon jälkeen.

Oma mökki

Oma kesämökki. Enpä olisi vielä jokin aika sitten uskonut, että meitä voisi tituleerata mökin omistajiksi, mutta näin vain kävi. Vuonna 1989 rakennettu kaksikerroksinen hirsimökki sijaitsee Keski-Suomessa järven rannalla, muutaman sadan metrin päässä vanhempieni mökistä. Sähköt on, vesi on kannettava. Tämäkin mökki on ollut suvussa jo aiemmin, mutta viimeiset kuusi vuotta lähes käyttämättä. Ja nyt se on meidän!

Pääsiäislomasta uhrattiin yksi päivä tilusten katsastamiseen ja inventaarion tekemiseen. Mökin omistuksen siirtyessä kun saatiin kaupan päälle myös koko irtaimisto.  Entisen mökkiläisen kamoja vietiin jo pois pari peräkärryllistä ja useampi jätesäkillinen sekalaista tilpehööriä, vanhoja ummehtuneita liinavaatteita, rikkinäisiä tavaroita, kuivaruokaa ja muuta roskaa päätyi kaatopaikalle. Hommaa on silti vielä jäljellä, ennen kuin paikka on täysin kesäasuttavassa kunnossa ja näyttää enemmän meiltä. Täytyy siivota, pyykätä, järjestää, tiskata, hankkia uutta, heittää pois vanhaa, laittaa pihaa, kaataa puita valon tieltä, rakentaa laituri, siivota rantaa isommista kivistä...  Työleiriä tiedossa koko kesäksi siis.

Toukokuussa mennään seuraavan kerran. Silloin on tarkoitus viettää talkoohommissa useampi päivä ja saada paikka siihen kuntoon, että juhannus voidaan viettää omalla mökillä.

Potta pieneen päähän

Pyöräilykausi on lähestyy, tai innokkaimmilla varmaan jo käynnistynytkin. Ostin viime kesänä raskauden loppumetreillä upouuden Helkaman (24-vaihteinen Kaunotar), jota en mahani kanssa pystynyt edes ajamaan kaupasta kotiin... Mies polki. Vain kerran ennätin sitten syksymmällä sitä pikkuisen kokeilla, joten toivottavasti tänä vuonna kilometrejä kertyy hieman enemmän.

Mies hommasi pojallekin jo oman kuljetuskärryn (käytettynä). Merkkiä ja mallia en muista, enkä ole koko hökötystä edes vielä nähnyt, vaikka se on alavarastossa jo jokusen kuukauden möllöttänyt. Täytyy perehtyä siihen syvällisemmin aivan lähipäivinä, sillä viimeinen koko perheen pyöräretkien toteutumisesta puuttuva palanen tuli hankittua tänään Itiksen lastentarvikeliikkeestä:

Kuinkas sattuikaan, liikkeen coolein kypärä (Etto Psycho Kid) istui pojan päähän (46 cm) kuin nakutettu. Ja oli itseasiassa ainoa vaihtoehto noin pienelle, muiden koot lähtivät 48 sentistä ylöspäin. Tässäkin säätövaraa riittää 52 cm asti, joten ei pitäisi ihan heti jäädä pieneksi.

Pyöränistuin jätettiin vielä kauppaan. Täytyy ensin testata tuo kärry. Käytännössä kai erona halvempien ja kalliimpien istuinmallien välillä on mahdollisuus selkänojan kallistukseen, ja jos istuinta tarvitaan vain lyhyille matkoille, niin varmaan voisi pärjätä simppelimmälläkin.