Rulla

Kroppani ei selvästikään ole tottunut heiluttamaan tuntitolkulla harjaa, haravaa, lapiota tai rautakankea, saati sitten viskomaan märkää hiekkaa ja kiviä lanteita myöten järvessä. Selkää sanoo au.

Onneksi kotona kaapissa on pelastus. Ei ole pilatesrullan voittanutta.

Työleiri, osa I

Pidennetty viikonloppu mökillä, mahtavuutta! Ihanasta helteestä ei ehditty nauttia kuin ensimmäisenä iltana, mutta viilentynyt keli sopi onneksi pihahommien tekoon oikein hyvin. Kaikessa tohinassa jäi kokonaan niin Ennen- kuin Jälkeen-kuvat ottamatta, mutta reilun viikon päästä palataan työleirille ja yritän muistaa myös sen kameran.

Olen aivan höperöitynyt mökkiläinen! On jotain järjettömän terapeuttista kiskoa liian suuret kahluusaappaat kainaloihin saakka ja viskoa tuntitolkulla kivenmurikoita laiturinpohjaksi ylisuuren flanellipaidan ja maastopuvun takin hihat järvestä läpimärkänä. Hyötyliikuntaa parhaimmillaan.

Nyt myös ymmärrän, miksi lapsuuden kesämuistoissa lähes aina saunotaan. Rakkaudella lämmitetty puusauna, oma ranta ja järvivesi, joka on lämmintä kuin linnunmaito. Ah! Ei tuohon kaupunkikämpän hikikoppiin tee mieli edes mennä! Eikä harmita enää yhtään, ettei tulevassa kodissa ole omaa "saunaa" laisinkaan.

Lintsillä

Kylässä olleen pikkusiskon syntymäpäivän kunniaksi suuntasimme koko porukan voimin Lintsille. Olen huvipuistofani. Harmittavan vähissä vain ovat ne kaverit, jotka jaksaisivat kiertää hurjimmatkin laitteet, mielellään vaikka useampaan kertaan. Ei siskostakaan ollut vuoristoradan ja uuden Ukon jälkeen enää mihinkään... Laitan toivoni nyt jälkikasvuun, jospa hänestä vielä joskus olisi mamman kaveriksi.

Alle vuoden ikäisille on Linnanmäellä tarjolla mukavan monta laitetta: Hepparata, Karuselli, KotKot, Maisemajuna, Pallokaruselli, Panoraama, Rekkaralli, Rumpukaruselli ja Vankkuripyörä. Maksavan aikuisen seurassa vauvat huvittelevat ilmaiseksi. Toinen vaihtoehto on ostaa lapselle Minihupi-ranneke, jolloin aikuinen puolestaan pääsee laitteisiin ilmaiseksi. Me testattiin laitteista kolme ensimmäistä ja kaksi viimeistä. Jännää oli, muttei liian. Ehdoton suosikki tuntui olevan pikkuinen maailmanpyörä eli Vankkuripyörä. Kaukana alhaalla vilkutteleville isille ja tädille irtosi leveä hymy jos toinenkin!

Otsis

Kynsisakset sanoivat nips-naps, ja pojan otsakiehkurat saivat kyytiä. Lähes silmillä roikkuva liehu ei ollut enää oikein kiva, joten minusta kehkeytyi hetkessä näppärä kotiparturi! Äitiyspakkauksen kynsisakset käteen, poika syliin ja se oli siinä. Okei, pientä viimeistelyä vaati vielä syöttötuolissa istuen (olisinpa tajunnut heti istuttaa tuoliin, niin olisi varmaan sujunut vieläkin näppärämmin). Uusi look naurattaa meikäläistä vielä muutaman päivän jälkeenkin. Hassu pieni pallopää. Mutta eikös kaikkien lasten kotialbumeihin kuulu hassuja kuvia rumassa, äidin leikkaamassa pottakampauksessa?

Laiskimus madonius

Eli suomeksi laiskamato. Toukokuu hujahti että humpsis! Blogissa on ollut hiljaista, vaikka arjen keskellä sattuu ja tapahtuu. Mies vietti isäkuukauden ja minä lomailin, olimme siis kaikki kolme yhdessä kotosalla, mummolassa ja mökillä. Nyt on palattu takaisin kotiäitiarkeen, ja yritän aktivoitua myös blogirintamalla. Jos ei muuten, niin omien muistojen takia.

Ajan kulku on muuttunut aivan käsittättämättömäksi. Aivan hetki sitten asuimme kahdestaan Kampissa 32 neliön erittäin edullisessa vuokrayksiössä, olimme velattomia ja matkustelimme paljon. Yhtäkkiä meillä on poika, mökki ja hyvin pian myös se asuntolaina. Eikä se poikakaan ole enää mikään pikkuvauva. Ensimmäiset askeet otettiin viime viikolla, ja ikääkin tuli mittariin täydet kymmenen kuukautta. Vaikka vastahan se syntyi!

Päivän ravistelevin havainto oli kuitenkin ehdottomasti tämä: ensi syksynä tulee kuluneeksi 20 vuotta Nirvanan Nevermind-albumin julkaisusta. Siis kaksiKYMMENTÄvuotta. Mikähän biisi mahtaa silloin soida radiossa, kun tämän korttihain hiki alkaa haista? Heti päiväunilta herättyään saa ainakin kuunnella vähän vanhaa (!!) kunnon Smells Like Teen Spiritiä.

Laivalla

Terveisiä sateisesta, tuulisesta ja pirun kylmästä Tukholmasta! Reissu oli säätä lukuun ottamatta varsin onnistunut. Pikkuheppu käyttäytyi sekä laivalla että maissa suorastaan hämmästyttävän hyvin, ja tunnin aikaeron varjolla saatiin jopa jotenkin keploteltua hänen unirytmiään niin, että tänä aamuna herätys oli "vasta" klo 6.20 (se on voitto jos herätyskello ei näytä mitään nelosella tai vitosella alkavaa)!

Matkaa tehtiin Viking Gabriellalla, joka saa lapsiystävällisyydessä sekä ruusuja että risuja. Hienoa oli se, että pyynnöstä hyttiin sai pienen matkasängyn. Poika on jo tottunut nukkumaan omassa huoneessa ja sängyssään, joten samassa hytissä perhepedissä nukkuminen jännitti etukäteen ehkä eniten. Matkasängyllä ratkesi ongelman toinen puoli, eikä samassa tilassa nukkuminenkaan tuottanut loppujen lopuksi vaikeuksia. Lapsen nukkumaanmenon jälkeen äiti ja isi viihtyivät pimeässä hytissä läppäriltä The Wire -boksia katsellen :)

Toinen plussa tulee risteilyn ajaksi laivan sisätiloihin käyttöön saatavista matkarattaista.  Kympin panttia vastaan saatiin huristella käytävillä kevyillä ja buffetin ajaksi helposti pieneen kasaan menevillä rattailla, eikä omilla yhdistelmävaunuilla. Laivasta löytyi myös lasten leikkihuone, jossa ei kylläkään juuri aikaa vietetty. Vasta yhdeksänkuinen oli hieman vaarassa jäädä vanhempien jalkoihin, ja hänelle riitti ihmettelemistä ihan oman hytin kokolattiamatossakin.

Iso miinus sen sijaan ns. "lastenhoitohuoneesta", joka oli vain tavallinen WC varustettuna hoitoalustalla ja mikrolla. Lukitun tilan avain täytyi käydä hakemassa (onneksi  sentään samalla kannella sijainneesta ja ympäri vuorokauden auki olevasta) infosta, jossa saattoi hyvinkin olla jonoa. Huoneessa ei ollut kunnon tuolia (syöttötuolista puhumattakaan), vain puupölkky, jonka oletin toimittavan istuimen virkaa. Lattia näytti sen verran epäilyttävältä, ettei lasta tehnyt mieli siihen laskea sisävaatteissaan ja paljain käsin. Ravintoloiden aukioloajan ulkopuolella mistään ei myöskään löytynyt astiaa aamupuuron lämmittämistä varten, joten piti käyttää edellisellä aterialla tyhjentynyttä lasipurkkia (vähän oma moka kun en ollut varautunut).

Parasta risteilyllä taisi kuitenkin olla ruoka. Kaksi kertaa illallisbuffet ja meriaamiainen, mumsmums. Nyt vois vähän laskeskella kaloreita taas seuraavat viikot...

Vappu

 
Piti järjestää vappukestit vauvakavereille, mutta eipä niistä oikein mitään tullut, kun paristakymmenestä kutsutusta vain kaksi perhettä ehti piipahtaa paikalla :) Asia oli tiedossa onneksi jo etukäteen, joten en turhaan laitellut juuri tarjoilujakaan. Elämäni ensimmäisen perunasalaatin sentään väsäsin!

Pikkuheppua ei tuntunut kavereiden puute haittaavan, vappuhuiskassa oli tarpeeksi.  Ja tietäähän sen, ettei huiska muutaman minuutin päästä enää ihan noin muhkealta näyttänyt... Eilen illalla käytiin vielä Arabiassa tsekkaamassa tonttia, ja tänään suunnataan Tukholmaan!