Luen, jotta ymmärtäisin paremmin

Uusi kirjahylly on edelleen yhtä sikin sokin kuin vielä pari-kolme viikkoa sitten. Olen jo hieman luovuttanut - ehkä se ei tule koskaan näyttämään hyvältä. Jotain hyötyä jatkuvasti silmään pistävistä kirjanselkämyksistä kuitenkin on. Kuukausiksi tai jopa vuosiksi hyllyyn unohtuneet lukemattomat ja kesken jääneet kirjat huutavat tulla huomioiduksi uudelleen. Näin kävi myös loistavan Leijapojan kirjoittaneen Khaled Hosseinin toiselle romaanille Tuhat loistavaa aurinkoa.

Kuva: Otava

Kun tarina sieppasi alun tutustumisvaiheen jälkeen kunnolla mukaansa, ahmin pokkarin lähes yhdeltä istumalta. Olen oikeastaan iloinen, että tartuin kirjaan vasta nyt, lapsen saamisen jälkeen, sillä äitiys ja vanhemmuus ovat kirjassa keskeisessä roolissa. Eniten ajatuksia kirjassa kuitenkin herätti kuvaus tavallisista ihmisistä sodan jaloissa.

Tuhat loistavaa aurinkoa sijoittuu Afganistaniin, mutta nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa ajatukset kääntyvät sen myötä väistämättä Libyaan. Tänäkin päivänä maailmalla (eikä koskaan edes niin kaukana meistä) soditaan, lukemattomat ihmiset menettävät kotinsa, läheisensä, kaikkensa...

En ole tarpeeksi hyvä kirjoittaja, jotta osaisin pukea sanoiksi ajatukseni kaikesta siitä järjettömyydestä, mitä ihmiset toisilleen tekevät. Onneksi maailma on kuitenkin täynnä loistavaa kirjallisuutta, joka auttaa ymmärtämään paremmin sitä, mistä minulla henkilökohtaisesti ei ole (eikä sodasta puheenollen toivottavasti myöskään tule) kokemusta. Sisällissotaa lietsovien diktaattorien ja muiden sekopäiden täytyy olla korkeintaan yhden kirjan omistajia, muuten heidänkin täytyisi ymmärtää paremmin.