Henkireikä

Kaupungin leikkipuistosta on tullut äitiysloman aikana toinen olohuone, sen vauvakerhosta lähes jokaviikkoinen rutiini ja arjen rytmittäjä. Olen tutustunut puistossa eri-ikäisten vauvojen äiteihin ja saanut verratonta vertaistukea milloin minkäkin haasteen kanssa painiessa.

Entäs sitten? Eikö tuo nyt ole ihan tavallista, niinhän ne äitiyslomalaiset tuppaavat tekemään? Vaan kun minä en ajatellut olevan sellainen.

Sellainen, joka voisi istua päivät pitkät toisten äiti-ihmisten kanssa jaarittelemassa lapsista.
Sellainen, joka on aidosti kiinnostunut muiden ihmisten lapsista.
Sellainen, joka raahaa itsensä ja lapsensa viikko toisensa perään johonkin kerhoon tekemään hullunkuuloisia asioita kuten vauvatusta!

Onneksi ylitin omat ennakkoluuloni, ja lähdin syksyllä rohkeasti katsomaan, millaista puistossa on ja millaisia ihmisiä siellä käy. Tätä henkireikää en enää vaihtaisi pois.

Vauvakerhon pojilla on sama stylisti.