Vekarakirppis

Käytiin tänään lumituiskusta huolimatta vihdoin tsekkaamassa Kumpulan Vekarakirppis. Odotin löytäväni vaatteita poitsulle, mutta jouduin pettymään. Pikkuvauvalle, tyttölapselle tai isommalle pojalle olisi kaikkea kivaa löytynytkin, mutta ei mitään juuri nyt meille sopivaa. Kovin suuria vaatteita en viitsi ostaa ennakkoon kaappeihin lojumaan, ellei ole kyse jostain todella ihanasta. Ilmeisesti pitäisi seurailla kirppiksen Facebook-sivua, että osaisi olla kärppänä paikalla kun helmiä tulee myyntiin.

Laatukaman seassa oli tietenkin myös ihme krääsää. Jaksan yhä vaan hämmästellä, millaista scheissea ihmiset jaksavat kirpputoreille tuoda myyntiin. Hinnat eivät päätä huimaa, mutta joitain todella kulahtaneita vaatteita en itse huolisi edes ilmaiseksi. Okei, kaikilla ei ehkä ole varaa nirsoilla. Silti. Matonkuteiksi, sanon minä! Ihan yhtä halvalla kirppareilta löytyy myös niitä hyväkuntoisia vaatteita.

Turha reissu ei kuitenkaan ollut - kaikkea muuta! Yhdeltä pöydältä kaivoin aarteen... tai oikeastaan aarteita. Samantapaisilla muovileluilla olen itsekin leikkinyt joskus lähes 30 vuotta sitten, mutta niitä on valitettavasti mummolassa tallessa enää vain yksi. Poikakin ihastui näihin heti. Hintaa kahdeksan kappaleen setillä vaivaiset 50 senttiä.

Hmmm... Kemikaalicocktailin seurailu on näköjään jättänyt jälkensä. Nyt aloin pohtia, että mistähän nämä pampulat ovat peräisin, ja mistä lie myrkyistä tehty! Apua. Kai ne nyt on ihan turvallisia, onhan?

Pump up the jam!

Olin viimeisille raskausviikoille asti aktiiviliikkuja. Nyt olen sohvaperuna. Tai noh, eihän tässä kukaan mitään makoilla ehdi, mutta kyllä on kunnon hikiliikunta jäänyt hyvin vähiin pojan syntymän jälkeen. Kukaanhan ei kiellä jumppaamasta kotona, mutta tunnen itseni sen verran hyvin, että turha kuvitella. Tarvitsen ohjattua liikuntaa tai vähintään kirittävän lenkkikaverin, jotta saan itsestäni mitään irti. Ja vihaan juoksemista!

Tämäniltainen urotyöni (Motivuksen BodyPump-tunti) todisti sen, että kaikki synnytyksen jälkeen pudonneet 10 kiloa ovat lähteneet lihaksista, ja jäljelle on jäänyt vain laiskaa läskiä. Nöyryyttävää huomata, miten kaikki voima ja kestävyys on kadonnut jonnekin.

Mutta aion nyt ryhdistäytyä! Motivuksen kortilla on vielä yhdeksän kertaa jäljellä, ja lisäksi ostin tänään kymmenen kerran treenikortin Hakaniemessä sijaitsevaan uuteen HappySoul-ryhmäliikuntastudioon. Heillä on kolmena aamuna viikossa äiti-vauvajoogaa tai babyjumppaa vanhemman kanssa, ja mikä vielä parempaa: ilmainen lastenhoito iltajumppien aikaan! Jos en tuolla tarjonnalla saa itseäni liikkeelle kevään aikana, niin en sitten millään!

Vielä kun pääsisi takaisin mukaan sen kaikkein vanhimman harrastuksen eli Hontai Yoshin Ryu jujutsun pariin, niin olisin tyytyväinen. Jutsutreenit vaan sattuvat aina juuri pienen pojan nukkumaanmenoaikaan, joten ne ovat minulta edelleen saavuttamattomissa.

...jolle ei koskaan tapahdu mitään?

Vai tapahtuuko sittenkin? Olen elossa, mutta blogi on ollut hiljainen. Mistään ei ole oikein tuntunut saavan kiinni, että voisi kirjoittaa Facebookin statuspäivitystä pidempää lorua, joten sinne ovat ne vähätkin sanat sitten huvenneet.

Hiljaisuus ei tarkoita, etteikö jotain merkittävää olisi kuitenkin tapahtunut:

Yösyöttö loppui viikko sitten.
Poika lähti eilen liikkeelle. Suoraan konttaamaan.

Elämä on ihmeellistä!

Se liikkuu. Mikään tai kukaan ei ole enää turvassa.

Pipo jättiläiskeijulle

Kuva: The Etsy Blog

Tuollainen siitä piti tulla. Pojalle pipo. Ajattelin ettei valkoisena olisi kuitenkaan liian tyttömäinen, vaan kivasti söpö. Koskahan opin edes alkeellisesti arvioimaan, kuinka paljon silmukoita kannattaa luoda, jos lanka on jotain muuta kuin alkuperäisessä ohjeessa? Jossain vaiheessa tajusin, että valtavaan hiippaan mahtuisi varmaan norsunkin pää. FAIL! Koska olen laiska, en viitsinyt purkaa ja aloittaa alusta, vaan kehittelin epäonnistuneesta tekeleestä itselleni kaulaliinahuppuhybridin. Näin:

Pahoin pelkään, että tästäkin tekeleestä tulee vain turhaa kaappien täytettä... Toisaalta, jos hupunkin vetäisi oikein syvälle pähän, niin ehkä nuo valtaisat silmäpussit eivät niin säikäyttäisi.

Edit: Jos joku nyt kuitenkin innostui, niin huppuosan ohje siis Etsyssä, kaulaliinaosat neulottu 34s (2o 2n) oman maun mittaisiksi ja  ommeltu hupun etureunaan molemmille puolille. Hapsuja päihin ja tupsu huppuun myös oman maun mukaan, vinkkejä esim. Käspaikasta. Lanka Novita Softy, puikot 3,5.

Kiikun kaakun

Asia ei oikeastaan ole millään tavalla erityisen ajankohtainen (kuvakin on jostain syyskuulta), ja olisi monta muuta akuutimpaakin juttua joista pitäisi kirjoittaa, mutta - EN JAKSA. Olen puolentoista kuukauden yövalvomisten (max. 2 h unta putkeen kerralla) jäljiltä niin sippi, että ajatus ei todellakaan kirmaile kovin jouhevasti. Tämä tuli nyt kuitenkin mieleen, kun huomasin Pikku-Okon äidin saaneen ihanan keinutuolinsa. Minäkin haaveilin tuosta Charles ja Ray Eamesin suunnittelemasta tuolista jo odotusaikana, mutta nyyh kun kotona ei ole oikein tarpeeksi vapaata lattiapinta-alaa... Minä ehkä olisin saattanut heikkona hetkenä sortuakin, mutta Mies pysyi tiukkana: ei yhtään uutta huonekalua, piste.

Ja ehkä loppujen lopuksi hyvä niin. Kesällä parvekkeelle hankittu riipputuoli nimittäin löysi ilmojen viilennyttyä paikkansa olohuoneen katosta roikkumasta. Siinä on jo monet kerrat saatu pieni kiukkupussi rauhoitettua, äidin ja isän hermoista puhumattakaan. Ei häiritse imurointia (jota muutenkin vihaan yli kaiken!) ja helppo napata vaikka kokonaan pois ja kierittää rullalle, jos syystä tai toisesta käy hermoille.

Ei varmaankaan se perinteisin sisustusratkaisu, mutta toimii meillä. Todennäköisesti kesäksi on hommattava parvekkeelle toinen...

Villa Mecklin

Siinäpä idean tynkää kesämökkeilijöille... En tiedä diggailenko ihan täysin ulkonäköä, mutta kyllä tuo valtava terassi tai "kansi" ja sen alle piilotettu nuotiopaikka on hieno!

Lisää kuvia ja infoa 2Modern Blogissa

Kesäkurpitsa-aurajuustopasta

Sunnuntai on vauvauintipäivä, ja vauvauinnin jälkeen on aina kiljuva nälkä. Ruoan täytyy siis olla helppo, nopea ja herkullinen. Miehen toiveesta tänään kesäkurpitsa-aurajuustopastaa.

Kesäkurpitsa-aurajuustopasta

oliiviöljyä
1 iso kesäkurpitsa
2-4 sipulia
2 valkosipulin kynttä
170 g Aura-juustoa
vettä
yrttisuolaa
mustapippuria
tilliä

täysjyväspagettia
juustoraastetta

Kuullota pilkotut sipulit ja kesäkurpitsa paistinpannulla oliiviöljyssä. Lisää Aura-juusto pieninä palasina ja hämmennä kunnes juusto on sulanut kasvisten sekaan. Laita spagettivedet kiehumaan suunnilleen tässä välissä. Lisää paistinpannuun vettä noin desin verran (riippuu kuinka paksua tai löysää kastikkeesta haluat) ja anna muhia miedolla lämmöllä sen aikaa kun spagetti kiehuu. Mausta yrttisuolalla, mustapippurilla ja tillillä. Lapioi lautaselle spagetit ja kastike, raasta päälle esim. parmesania. Nauti!

Ohje on hieman epämääräinen, koska teen tätä itse aika mutu-tuntumalla, välillä maistellen ja sen mukaan ainesten määriä säätäen. Annos on periaatteessa neljälle, mutta usein vetästään miehen kanssa koko satsi kahdestaan kun on niin hyvää...

(Tämä ohje on käsittääkseni ollut joskus vuosia sitten jossain lehdessä, josta äitini sen on sitten bongannut. Itse en ole ohjetta koskaan nähnyt, vaan yrittänyt vain apinoida äitini soosia.)