Minun vanhemmillani vietetyn mummolaviikon jälkeen olemme jälleen kotona koko kööri. Valtion rautatiet toi meidät lumituiskusta huolimatta hyvin perille aikataulun mukaan, vaikka matkustaminen vauvan, kahden kissan ja matkatavaroiden kanssa ei mitään juhlaa ollutkaan (12-paikkainen lemmikkivaunu tupaten täynnä: 9 aikuista, 1 lapsi, 1 vauva, 6 kissaa ja 5 koiraa...)
Luulin jouluviikon Äidin ja Isän, tai siis nykyään Mummun ja Vaarin, hoteissa tarkoittavan rentouttavaa irtiottoa arjesta: vapautusta kotitöistä, valmiiseen ruokapöytään istumista, auttavia käsipareja, vapaaehtoisia lapsen viihdyttäjiä aamusta iltaan... Kaikesta tästä toki sainkin nauttia, mutta lopputuloksena on silti rättiväsynyt minä. Sillä samaan aikaan viikko tarkoitti myös jouluhössötystä, sukulaisilla ja tuttavilla vierailua, ylensyöntiä, paukkupakkasten takia sisätiloissa jumitusta, vieraassa paikassa ja jatkuvasti hössöttävien isovanhempien touhottaessa levottomasti nukkunutta lasta, ei hetken omaa rauhaa ja tuttuja päivärutiineja... Kaupan päälle sain vielä flunssakin takaisin kiusakseni.
Vaikka Helsingissä odotti joulusiivousta hyvin vältellyt koti, on se kuitenkin oma KOTI. Siivoan sitten kunhan taas tervehdyn ja jaksan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti