tiistai 31. toukokuuta 2011

Laiskimus madonius

Eli suomeksi laiskamato. Toukokuu hujahti että humpsis! Blogissa on ollut hiljaista, vaikka arjen keskellä sattuu ja tapahtuu. Mies vietti isäkuukauden ja minä lomailin, olimme siis kaikki kolme yhdessä kotosalla, mummolassa ja mökillä. Nyt on palattu takaisin kotiäitiarkeen, ja yritän aktivoitua myös blogirintamalla. Jos ei muuten, niin omien muistojen takia.

Ajan kulku on muuttunut aivan käsittättämättömäksi. Aivan hetki sitten asuimme kahdestaan Kampissa 32 neliön erittäin edullisessa vuokrayksiössä, olimme velattomia ja matkustelimme paljon. Yhtäkkiä meillä on poika, mökki ja hyvin pian myös se asuntolaina. Eikä se poikakaan ole enää mikään pikkuvauva. Ensimmäiset askeet otettiin viime viikolla, ja ikääkin tuli mittariin täydet kymmenen kuukautta. Vaikka vastahan se syntyi!

Päivän ravistelevin havainto oli kuitenkin ehdottomasti tämä: ensi syksynä tulee kuluneeksi 20 vuotta Nirvanan Nevermind-albumin julkaisusta. Siis kaksiKYMMENTÄvuotta. Mikähän biisi mahtaa silloin soida radiossa, kun tämän korttihain hiki alkaa haista? Heti päiväunilta herättyään saa ainakin kuunnella vähän vanhaa (!!) kunnon Smells Like Teen Spiritiä.

2 kommenttia:

  1. Älä muuta sano - asuntolaina, vauva ja muutto samaan syssyyn - ihan kuin olisi aikuinen. Tykkään sun blogista. Luen blogeja paljon, joten oli mukava löytää jonkin ns. tutun ihmisen blogi, jota voi seurata. Varsinkin kun arkesi sisältää pojan kanssa kotona oleilua niin on helppo samaistua;) Muistan f-book kommenttisi Leon syntymän jälkeen, jossa päivittelit, että nyt on arki tässä ja mitähän sillä sitten tekisi: Se kolahti silloin ja kolahtaa nytkin. Ihana olla lomalla, mutta kyllä sitä lomaakin on mukava käyttää hyödykseen niin että päivään mahtuu vähemmän sohvailua ja enemmän asioita, joista tulee hyvä olo. Oletko muuten palannut budo-harrastukseen? En nyt juuri muista, mikä laji oli...

    terv. KatiC

    VastaaPoista
  2. Hei kiva kuulla että joku jaksaa lukea vaikka olenkin näin laiska... "Pöytälaatikossa" on aina liuta asioita, joista olisi kiva kirjoittaa, mutta jos ei heti ehdi, kun ovat ajankohtaisia, niin myöhemmin ei enää oikein ole järkeä.

    Mun (Hontai Yoshin Ryu -)treenailut on kyllä olleet aika jäissä, olisikohan 3-4 treeniä viimeisen vuoden sisään. Laiskuus on yksi syy, elämäntilanne toinen. Treeniajat on viikolla menneet lapsen nukkumaanmenoajan kanssa pahasti päällekkäin ja viikonloppuisin on ollut kiva puuhastella koko perheen kesken. Mutta ehkä tässä vielä aktivoidun... tarkoitus ei ole ollut lopettaa kokonaan. :)

    VastaaPoista